Kun kuulee ja näkee tiedotusvälineiden kautta miten äärimmäisen erilaisiin olosuhteisiin me ihmistaimet synnymme ajattelee, että mitä hyvää sitä itse on tehnyt, että on saanut syntyä esimerkiksi juuri tänne pohjolaan? Ja eiväthän täälläkään kaikki ihmiset ole onnellisia, vaikka päällisin puolin maamme perusasiat ovat paljon paremmin kuin useissa muissa maapallomme kolkissa. Mistä onni siis oikein tulee?
Kun lueskelin kirjaa, jonka sain ystävältäni selattavaksi - kirjaa, josta kerroin edellisessä kirjoitelmassani - "12000 syytä olla onnellinen" - aloin ymmärtää, että onni tulee asenteesta.
Se ei siis tule mistään isosta ja kalliista, vaan sen koti on korviemme välissä.Haluan todistaa kyseisen kirjan avulla mitä tarkoitan.
Olen tähän koonnut muutamia kirjan kirjoittajan, Barbara Ann Kipferin löytämiä onnenaiheita. Tulet huomaamaan, etteivät ne ole kalliita ja että niitä voi treenailla ihan ilman kuntosaleja.
ONNI ON:
- aamiainen pyjama päällä
- kahdeksan tunnin yöuni
- köyhät ritarit mansikkahillon kera
- kuun nousu
- keskoskaapit
- vakka, joka valitsee kantensa
- miehet, jotka osaavat sanoa kyllä, kyllä. kyllä...
- heiluvat lehmänhännät
- jään valitus järvellä, jolle nolla-asteinen vesi on tehnyt tepposset
- talvi miniatyyritaiteen mestarina
- leiville lyöminen .....jne. Hauskoja, hauskoja, hauskoja... ja kaikki ilmaisia.
Minun alitajuntaani nousee kuitenkin tämän kaiken pohjalta eräs tietty Pekka Simojoen laulu. Siinäkin puhutaan onnenpipanoista, jotka ovat siis ilmaisia.
Onneni on olla
Herra kädelläsi, asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat, haavat sitoen.
Onneni on olla,
Herraa lähellä -
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla,
Herraa lähellä -
tahdon laulaa Hänen teoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti