Lepoa ja rauhaa

Vanha tarina kertoo linnusta, joka makasi maassa selällään jalat taivasta kohden.
Toinen lintu saapui paikalle ja kysyi kummastuneena: - Miksi ihmeessä makaat tuolla tavalla? Miksi pidät jalkojasi noin?
Lintu vastasi: -  Minä kannattelen taivasta jaloillani. Jos lopettaisin sen, taivas putoaisi alas.
Tuskin selällään pötköttelevä lintu oli tämän sanonut, niin lähellä olevasta vaahterasta putosi lehti ja putosi kahahtaen maahan. Silloin lintu pelästyi niin kovasti, että se ponnahti pystyyn ja lehahti päätä pahkaa tiehensä. Mutta taivas pysyi kuin pysyikin paikallaan!

Monet meistä vanhemmista ovat tällaisia taivaan kannattelijoita kuin tarinan lintu. Nuorempi sukupolvi tuntuu osaavan ottaa asiat paljon rennommin. Itsestä tuntuu, että näkee vaaroja ja uhkia kaikkialla. Mielikuvitus, joka on hyvä lahja, onnistuu harmillisesti loihtimaan vaaratilanteita milloin mistäkin.
Nuorempi tyttäreni kysyikin, milloin minusta on tullut niin kova huolehtimaan, hän ei muistanut sellaista lapsuudestaan. Nyt pitelin matkalla lapsenlasta paidanhelmasta kun hän kurkisteli katukissoja neljännen kerroksen parvekkeelta,  pelkäsin lapsen katoamista hämärässä puistossa pensaiden kätköihin, tai ehdin jo miettiä tulevan syksyn koulumatkankin vaarallisia paikkoja.

Olisi varmaan tarpeellista lopettaa tuollainen pelkääminen - taivaan kannatteleminen omilla huterilla jaloilla - ja jättää taivaan Isän huoleksi ja huolehdittavaksi rakkaittemme asiat. Hänhän taivaan on luonutkin!
Onhan se melkoista tärkeilemistäkin, että luulee olevansa kaikista läheisistään ja heille tapahtuvista asioita vastuussa.
Kun oikein kauhistuttaa, niin rukous on se keino, jonka kautta voimme siirtää omat pelkomme Isämme suurempiin käsiin. Turvallisempaa paikkaa ei olekaan, minne voimme jättää pienet ja isommat ihmisemme.

Kuvat Nizzan rantaboulevardilta, missä vuosi sitten tapahtui hirveitä.
Eletään kuitenkin luottaen Jumalan varjelukseen.

Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,

Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.

Kaikille tilaa riittää,

kaikille paikkoja on.

Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Virsi 499 
Pirkko Halonen