Merkillinen löytö

Näin sadekesänä voi kaikessa rauhassa innostua siivoamaan vinttiä. Mieheni on siitä hyvillään, hän toivoo, että voisin luopua vanhoista vaatteistani ja kiikuttaa ne keräykseen. Hän ei ymmärrä, että joku voi todella TYKÄTÄ vaatteistaan.

Olin siis matalalla vintillä ja järjestelin vaatteitani poisheitettäviin. Osa räystäänalaisesta tilasta on jätetty puruvintiksi, johon on jätetty tuohituokkosia, kiuluja yms. vanhaa tavaraa, jota ei ole hävitetty, mutta niille ei ole perustettu museoakaan.

Siinä liikuskellessani kumartuneena huomasin ruskehtavan paperinkulman pilkistävän purun seasta. Nyppäisin sen sormiini sen kummemmin ajattelematta. Mitä löysinkään? Se oli isoäitini kirje keväältä 1915 - saman vuoden kesäkuussa äitini syntyi! Kirje oli merkittävä löytö, koska en ole koskaan nähnyt isoäitiäni. Isoäitini asui silloin Tampereella, hän ja pappani olivat talonomistajia ja pitivät vuokralaisia, pappani toimi myös poliisina, ennen kuin he muuttivat tänne maalle isoäitini kotitilalle.

Mitä isoäitini sitten kirjoitti? Esikoispoikansa kuudennen hampaan puhkeamisesta,  20 pennin maitotingistä Maitopisaraan, laivamatkasta lapsuudenkotiin. Kirjeen alareunassa näkyi vielä pappani omakätinen tervehdys, mikä myös tuntui minusta arvokkaalta.

Aloin kaivella purua lisää, paljastuisiko vielä muuta? Kirjeitä löytyikin useita, mutta mielenkiintoisinta oli löytää isoäitini seurapuhe, jonka hän oli pitänyt nuorena tässä talossa 1905. Silloin paikkakunnalla oli herätystä, ja isoäitini oli siinä aktiivisesti mukana.

Kun luin isoäitini puhetta, ajattelin, että on hienoa saada olla siunauksen perillinen.
Löytö oli myös rohkaisu minulle, kun olen kahden viikon kuluttua kertomassa  Hengellisillä syventymispäivillä isovanhemmista rohkaisijoina. Puheen löytyminen oli kuin isoäitini tervehdys: - Katsohan, minäkin olen aikoinani tehnyt samanlaista työtä!

Jumala on kiinnostunut suvuista. Raamatussa on paljon sukutauluja. Aikakirja on täynnä sukuluetteloita, joissa aina uusi henkilö alkaa siunauksen jakson. esim. Leevi (Aikak. 5: 27 -) , Isaskar (7: 1-5).


Ja Paavalin sanat Filipin vanginvartijalle : - Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perhekuntasi pelastutte.

Perheen ja suvun johdattamiseksi siunauksen lähteille on pari tärkeää matkasauvaa. Jos ei koskaan kuule Jumalasta, on mahdotonta oppia häntä tuntemaan.
Raamattu kehottaa opettamaan Jumalan sanaa. 5. Moos. 11: 19 Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona, matkalla, makuulla ja jalkeilla.
Melko vaativa kehotus, mutta kunpa rohkenisimme avata suumme edes silloin tällöin!


Läheisen puolesta rukoileminen kutsuu tätä siunauksen tielle. Melkein aina, kun joku on löytänyt Jumalan rakkauden, niin takana on ollut jonkun rukous.
Vaikka välillä tuntuukin, että vastauksia ei kuulu, niin lannistua ei kannata. Koskaan ei ole liian myöhäistä, vastaus rukoukseen voi tulla silloin, kun rukoilija itse on jo poissa.