Hän on kesyttänyt talitinttipariskunnan opettamalla ne hakemaan pähkinöitä hänen kämmeneltään. Hänen lintujensa nimet ovat Lounais-Liisa ja Kaakkois-Kalle - johtuen siitä, että napattuaan pähkinän ne lähtevät lentoon aina juuri siihen ilmansuuntaan.
Uskon, että meistä jokainen muistaa historiasta sen aidon ja alkuperäisen lintujen ystävän: Franciscus Assisilaisen, "Jumalan pienen köyhän" (1181-1226).
Hänen elämäntarinansa ei ollut miltään osin tavanomainen.
Hän syntyi varakkaan italialaisen kangaskauppiaan pojaksi ja
25-vuotiaaksi saakka hän sitä olikin, mutta sitten hän sai Jumalalta käskyn lähteä sotaan.
Äidin rukoukset poikansa tulevaisuuden puolesta olivat kuitenkin olleet ne, että hänestä tulisi hyväsydäminen ja auttaisi köyhiä. Sota antoikin sen verran kovan potkun tälle rikkaalle nuorukaiselle, että hän muutti elämänsä suunnan täysin. Hän teki matkan Roomaan, näki siellä leprapotilaita, joita alkoi hoitaa ja samalla hän käytti isänsä varoja ison kirkon korjaamiseen, mistä isä tietysti raivostui.
Mutta Franciscuksen oma ohjeistus elämälleen oli tässä vaiheessa jo se, mitä Matteus kertoo evankeliumissaan Jeesuksen sanoneen rikkaalle nuorukaiselle. Matt:19:21 " Jos tahdot olla täydellinen niin mene ja myy mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua."
Muistamme, että Jeesuksen edessä seissyt rikas nuorukainen kääntyi ja lähti surullisena pois. Mutta Franciscus ei tehnyt niin. Hän kietoi kaapunsa vyötärölle nahkavyön sijaan karhean köyden ja lähti toteuttamaan sitä, minkä koki oikeaksi ja otolliseksi Herramme silmissä.
Me tunnemme tänään tämän Assisilaisen - luonnon, eläinten ja hyljeksittyjen suojeluspyhimyksenä, - mutta hänen tapansa olla ja elää olisi hyvinkin tervetullut myös nyt - tälle roskakasojen ja kertakäyttöelämäntyylin kukkuroimalle planeetallemme.
Kun Franciscus aikanaan kyllästyi saarnaamaan pahvikorvaisille ihmisille kerrotaan, että hän alkoi saarnata linnuille. Hän on sanonut näinkin: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa," (Niinpä?)
Minä olen yrittänyt ottaa koppia hänen seuraavasta opetuksestaan:
" Missä on lepoa ja mietiskelyä, siellä ei ole huolta eikä harhailua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti