Sitä tulee helposti natisseeksi yhdestä ja toisesta asiasta: joko on liian kylmä tai kuuma, väsyttää, polveen pistää ja lonkkaan tuikkii. Ei jaksa tehdä kaikkea sitä mukavaa, minkä oli suunnitellut tekevänsä ja ehtivänsä.
Valittaa voi kaikesta. Kuulin japanilaisesta rouvasta, joka vaati ravintolalta 30 000 euron korvauksia siitä, että soijakastike oli hänen mielestään valmistettu väärin!
Yleensä pidämme hyviä asioita meille kuuluvina itsestäänselvyyksinä, esim. Suomeen syntyminen ja monenlaisen hyvän saaminen sitä kautta. Ajattelemme myös monista materialistisista asioista, että olemme ne omalla ahkeruudellamme tai edellisten polvien työn ja perimisen kautta ansainneet.
Kiitos ja ylistys kuuluvat kristityn elämään. Kiitoksen ymmärrämme, olemmehan lapsesta alkaen kuuleet kehotettavan: - Kuinkas sanotaan? Muista kiittää!
Ylistys on oudompi asia, sitä vierastetaan. Kuitenkin sen tarkoittaa katseen kääntämistä Jumalaa kohti. Sen kautta nostetaan näkyviin Jumalan tekoja, siten niitä korotetaan ja halutaan antaa kunnia hänelle.
Jumala on aina ylistettävä hyvyytensä ja uskollisuutensa takia, vaikka itsestä ei tuntuisikaan siltä.
Omat tunteemme eivät ole mittari, meidän on vain luotettava siihen, että Jumalan rakkaus on ja pysyy. Ikävienkin asioiden takaa löytyy välittävä ja lapsestaan kiinnostunut Isä.
Musiikki tuo oman tunteita koskettavan ulottuvuutensa kiittämiseen ja ylistämiseen.
Paavali kirjoittaa Kol 3: Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina Herralle.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuken nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti