tiistai 16. kesäkuuta 2020

Rukoile ja tee työtä


Kun olin pieni tyttö. niin äitini antoi minulle elämänohjeen: Rukoile ja tee työtä. Hän kirjoitti lauseen muistovihkooni, sanat tuntuivat minusta hienoilta, juhlallisilta ja kovin aikuismaisilta. Työnteko ei silloin vielä painanut lapsenhartiotani, se oli lähinnä vanhempien auttamista maatilan erilaisissa töissä.

Olen taas alkukesästä ajatellut paljon työnteon ja levon suhdetta. Vaikka näin eläkkeellä olenkin oma työnjohtajani, enkä ole ajankäytössä kenellekään tilivelvollinen, silti  ajan käyttäminen oikein usein mietityttää. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja ensisijaisia töitä ja tehtäviä? Kuinka paljon on työnteossa riittävästi? Kuinka paljon annan ajastani ja voimistani taivaan valtakunnan asioihin? Vai  onko menneiden sukupolvien ohje taivaallisten ja maallisten asioiden suhteesta voimassa tänäkin päivänä: kädet aurassa, sydän taivaassa. Lause varmaan tarkoittaakin sitä, että arjen työt ovat yhtä hyvin Jumalalle omistettuja töitä.

Room. 12. muistuttaa: Älkää olko toimissanne velttoja ja Fil. 4:8 antaa tarkat neuvot miten elämässä ja ajankäytössä kannattaa suuntautua.
Kaikki, mikä on totta, kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Fil. 4. sisältää ajankäytön ohjenuorana kahdeksan tienviittaa, joita seurata, jos haluaa ojentautua Kristuksen mallin mukaan.
Mutta miten on? Seuraanko ohjeita ja pyrin päivästä toiseen kilvoittelemaan, vai kulutanko aikani lukemalla ja kuuntelemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja sarjoja, jotka ovat täynnä erilaisia rikoksia, väkivaltaa, murhia, raiskauksia, uskottomuutta yms. jotka eivät täytä yhtäkään jakeen 8 kriteereistä. Aina ei ole myöskään helppoa elää omalla haluamallaan tavalla, koska suuri osa meistä elää toisen kanssa, ja puolison tai asuinkumppanin valinnat vaikuttavat myös omaan olemiseen. Varsinkin korona aikaan pienissä asunnoissa tästa asiasta tuli monen murhe.

Raamatussa seuraa kehotuksia usein lupaus. Tämän Paavalin kirjoittaman ohjerimpsun jatkona on taas 9. jakeessa lupaus siitä, että kun oppilaat noudattavat näitä ohjeita: niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Rauhan! Se kuulostaa hyvältä. Rauhan ja tasapainon löytäminen elämään on meidän syvin ja salaisin kaipuumme, vaikka yleinen ajattelutapa ja viihdemaailma yrittävätkin uskotella jatkuvasti aivan muuta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti