Mukana kertomuksessa

Tämän vuoden juhannus täytti varmaankin kaikkien suomalaisten toiveet upeasta kesäsäästä.
Juhannuksesta jäi varmaan monelle mukavat ja rentouttavat muistot.

Juhannuksen aikaan kirkoissa puhuttiin Sakkeuksesta. Luukas 19:1-10.
Hän oli ahne, vieraan vallan palveluksessa oleva veronkerääjä, joka ei ollut kotikaupunkinsa ihmisten, jerikolaisten, suosiossa.

Sakkeuksen tarina on monille tuttu jo lapsuudesta. Pyhäkoulussa ja koulussa on laulettu hänestä osuvasti: Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, että Jeesuksen näkisi.

Laulussa ei ole keskeistä se, että Sakkeus oli pieni, eikä 10-12 m korkeaan vahvaoksaiseen viikunapuuhun kiipeäminen, vaan se, että hän näkisi Jeesuksen.

Jeesuksen ympärillä oli paljon väkeä, opetuslapset kulkivat hänen kanssaan, ja suuri joukko ihmisiä kerääntyi aina hänen ympärilleen, minne hän menikin.

Olin mukana ryhmässä, jossa keskusteltiin siitä, kuka itse tässä kertomuksessa olisi, ja miten tarinaan sijoittautuisi. Eräs ryhmään osallistuja sanoi, että koska hänkin on pieni, hän saattasi myös kiivetä puuhun Sakkeuksen kanssa. Toinen taas sanoi, että hän varmaankin olisi opetuslapsi, joka haluaisi olla mahdollisimman lähellä kuullakseen ja oppiakseen.
Kun minun vuoroni tuli kertoa, kuka olisin, sanoin itselleni suureksi yllätykseksi: - Minä olisin se viikunapuu!
Säikähdin melkein sanojani - minäkö puu! Kun mietin niitä myöhemmin, ajattelin osuneeni alitajuisesti oikeaan: tunnen usein olevani kuin puu, joka yrittää kannatella toisia parhaansa mukaan. Työni oli aikoinaan eräänlaista kannattelemista, ja vieläkin yritän "oksillani" suojata läheisiäni.

Ajattelen, että me kaikki voimme löytää paikkamme Raamatun kertomuksissa: kuka kurkistelee varovaisena sivummalta, kuka taas haluaa nähdä ja kuulla kaiken. Joku taas tahtoo aivan työntyä Jeesuksen kylkeen.

Jokainen väkijoukon ympärillä hippasilla juokseva lapsi, hiekkaan sandaalinsa kärjellä piirtelevä epäröivä nuori tai itsensä sivulliseksi tunteva puun varjoissa seisova aikuinen on tarinassa mukana. Kenenkään paikka ei ole vähäpätöinen, eikä kukaan ole ulkopuolinen. Kaikki haluavat siepata korviinsa jonkun Jeesuksen sanan, tahtovat kurkotella ja nähdä edes vilaukselta Jeesuksen.
Parasta, että hän ihan varmasti huomaa ja näkee jokaisen! Hän kutsuu tänäänkin, kuten kertomuksen Sakkeuksen, tulemaan kiireesti luokseen.