Jumala on suurempi

Sydämemme syyttää meitä.

Minulle kävi juhannuksen aikaan tällainen tapaus. Olin rannassa vahtimassa lastenlapsia, kun he uivat ja hyppivät innoissaan veteen. He olivat vaihtaneet uimavaatteet laiturilla olevalla penkillä. Minä seisoskelin rannalla koirien kanssa, välillä seurailin niitä, välillä taas lapsia.
Kun sitten lähdön aika koitti, niin Lauriinan vaatteita ei löytynyt mistään. Kurkimme veteen, kaislikkoon ja laiturin alle, mutta vaatteet olivat perusteellisesti hävinneet.
Minua hävetti ja harmitti kovasti, koska olin ollut niin huolimaton lapsenvahti, että tytön vaatteet olivat niin perusteellisesti kadonneet. Ei auttanut, kuin soittaa lapsen äidille ja pyytää tätä tuomaan koko uuden vaatesetin.

Minun huolimattomuuteni oli jopa hieman huvittava, enkä saanut moitteitakaan. Pieni syyllisyys silti painoi.

Paljon isompi taakka oli tuttavaperheemme aikuisella lapsella, joka ajattelemattomalla toiminnallaan sai aikaan, että hänen vanhempansa menettivät pitkäaikaisen kesäpaikkansa. Voi vain kuvitella hänen syyllisyyttään, kun kauniin luonnon keskellä oleva mökki piti jättää ja siirtyä kesäksi meluisan rakennustyömaan naapuriin.

On tilanteita, jolloin sydän kovettuu, ja tuntuu lähes mahdottomalta antaa anteeksi.

Viime sunnuntain teksti Joh. 8: 3-11 kertoi naisesta, joka oli tavattu aviorikoksesta. Ihmiset olivat valmiit kivittämään hänet. He vetosivat Mooseksen antamaan lakiin, mutta Jeesus ei lähtenyt mukaan heidän kiivailuunsa. Hän pani ihmiset miettimään oman sydämensä tilaa, oliko kukaan virheetön syyttääkseen toista. Jeesus sanoi: - Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.

Minusta on aina ollut kertomuksen mielenkiintoinen kohta, kuinka Jeesus kumartui kirjoittamaan sitten maahan. Mitä hän kirjoitti? Kirjoittiko hän aikaa voittaakseen? Joka tapauksessa sinä aikana ihmiset lähtivät tiehensä, ja Jeesus jäi kahden naisen kanssa. Kukaan ei voinut naista tuomita, eikä Jeesuskaan sitä tehnyt. Hän sanoi: - Mene, äläkä enään syntiä tee!

Joskus kaikkein pahin syyttäjä on oma sydämemme. Vaikka tietäisimme saaneemme anteeksi ihmisiltä ja Jumalalta, silti ikävä asia kiertää mielessä ja kuluttaa sisältä.
1. Joh. 3:20 puhuu tästä oman sydämen syyttävästä muminasta. Hän sanoo: - Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.

Alas syntiimme armo kumartuu, alas syntiimme armo kumartuu. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Virsi 104:4