Tuhlaajapojan veli

Eräällä isällä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä halusi ottaa elämän omiin käsiinsä. Hän pyysi isältään määräosansa perinnöstä ja lähti ulkomaille. Aluksi elämä siellä sujuikin mukavasti: kavereita riitti ja meno oli vauhdikasta. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet loputtomiin. Kun maahan tuli nälänhätä, poika joutui hakeutumaan sikatilalle töihin Sika on juutalaisille saastainen eläin, mutta poika oli jo niin suurissa vaikeuksissa, että olisi ollut valmis syömään sikojen ruokaa. Tähän hän ei kuitenkaan saanut lupaa.
Lopulta poika päätti niellä ylpeytensä ja lähteä takaisin kotiin. Kun isä näki pojan palaavan, hän oli niin innoissaan, että kääräisi vaatteensa helmat (vaikka säärien paljastaminen onkin Lähti-Idässä sopimatonta). Hän kuitenkin juoksi ihokastaan pidellen poikaansa vastaan, sulki pojan syliinsä ja suuteli häntä.
Isoveli ei ollut kuitenkaan tästä hyvillään. Hän muistutti isäänsä siitä, että hän oli aina noudattanut isänsä käskyjä, muttei ollut koskaan saanut palkaksi vuohipahaistakaan.
Siihen isä vastasi painokkaasti: - Poikani, sinä olet aina minun kanssani ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Luuk. 15:11-32.

Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta ja hänen veljestään on pitkä polveileva. Se kertoo vertauksen muodossa siitä, miten Jumala on valmis antamaan anteeksi, vaikka ihmiset välillä töppäilevätkin. Olemme aina Jumalan silmissä tuhlaajapoikia, mutta valitettavan usein suhteessa lähimmäisiin ankaria ja arvostelevia isoveljiä.

Kertomus kahdesta erilaisesta veljeksestä puhuu myös siitä, että perhe on tärkeä. Se nostaa esiin myös sen, että perheen ihmissuhteet ovat tärkeitä. On vaarallista, jos asiat jäävät selvittämättä, ja kauna, kateus ja viha pääsevät juurtumaan ja kasvamaan perheenjäsenten välille.

Jokaisella on oma perhehistoria, jota kannamme mukanamme. Sieltä saattaa löytyä tuttuja tuhlaajapojan tai isonveljen tuntoja.
Olen kokenut joskus olevani tuhlaajapojan vanhempi veli. Tunne pohjautuu omaan nuoruudenajan kokemukseen, kun elimme siskojeni kanssa kouluaikana omassa asunnossa. Jouduin silloin äidin asemaan, jolla oli äidin tehtävät , mutta ei aikuisen taitoja, eikä valmiuksia. Yritin patistaa siskoani kouluun ja läksyjen tekoon lapsellisilla keinoilla, eikä ne johtaneet edes mainittavaan tulokseen.
Kun sitten palasimme lauantaina kotiin, niin katselin sivusta, kuinka äiti iloitsi pikkusiskon näkemisestä, paistoi tälle pinon lättyja ja ripotteli runsaasti sokeria ja hilloa päälle.


Vanhempien käyttäytyminen voi tuntua joskus epäreilulta, mutta Jumalan ei. Hän näkee kaikkien sydämeen: tuhlaajapojan, säntillisen isoveljen, äidin ja isän. Hänellä riittää myötätuntoa ja rakkautta jokaista kohtaan.

Joskus on paikallaan kuulla Jumalan muistuttavan, että vaikka tuhlaajapojan veli tuntuu jäävän taustalle ja välillä suorastaan häviävän kulissiin, hän on silti isälle tärkeä ja rakas.

Samoin kuin Jeesus kertoo isästään, miten isä ja hän ovat yhtä, niin tuhlaajapojan isä muistuttaa: - Kaikki, mikä on minun, on sinun.
Voiko lähempänä Isää enää edes ollakaan?