Lempeä vai tympeä

Minulla on eräs vähän nolostuttava muisto työajalta. Pyysin oppilaita kirjoittamaan, mitä he ajattelevat opettajastaan - minusta. Se oli aika rohkeaa, mutta joskus teki mieli kaivella esille heidän salaisia ajatuksiaan. Silloin eräs Julia 8 v kirjoitti yllättäen näin: "Meidän ope on yleensä lempeä, mutta välillä tympeä."

Hoh, hoijaa, miten sitä sanotaankaan, että lasten ja imeväisten suusta ... Jouduin silloin melkoiseen itsetutkisteluun, kun yritin miettiä, mitä nuo sanat lempeä ja tympeä oikein tarkoittavat. Ja mitä ne tarkoittivat Julialle?

Paavali kirjoittaa kirjeessään filippiläisille: "Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella on." Ja Jeesus kehottaa katsomaan itsestään esimerkkiä: "Katsokaa minua, minä olen lempeä ja nöyrä. Näin teidän sydämenne löytää levon." 

Jeesuksen mieli on siis lempeä. Tämä lempeys tulee esille, kun luemme hänen tavastaan kohdata ihmisiä. Hänellä oli aikaa kohdata yksi ihminen kerrallaan ja asettua hänen tilanteeseensa. Hän pysähtyi puun juurelle, missä hän tiesi Sakkeuksen istuvan ja kutsui tämän alas. Hän meni jopa Sakkeuksen kotiin vieraisille. Tai kun hän kuuli sokean Bartimeuksen huutavan tien vierellä, hän kysyi: - Mitä sinä tahdot, että minä sinulle tekisin? Tai Sykarin kaivolla hän kävi pitkän keskustelun naisen kanssa, jota kaikki muut hyljeksivät löyhän seksuaalisen käytöksen takia.

Jeesus keskittyi lempeästi ja arvostavasti kohtaamiinsa ihmisiin. Mutta millaisia me sitten olemme? Valitettavan usein kiireisiä ja kireitä, kovia ja itsekeskeisiä, emmekä osaa katsoa toista ihmistä samalta tasolta. Olemme kuitenkin pohjimmiltamme samanlaisia, meissä ihmisissä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. 

Lempeä ihminen huomaa toisen ihmisen hankaluudet ja vaikeudet. Hän haluaa auttaa tätä voimaan paremmin. Lempeä ihminen osaa elää hetkessä, hän osaa olla kuulolla ja pysähtyä tarvittaessa rohkaisemaan ja auttamaan.

Kukaan ei kuitenkaan voi olla lempeä, ellei hän ole itse saanut kokea lempeyttä itseään kohtaan. Onnellinen lapsi saa elämänevääksi perheeltään lempeyttä ja hellyyttä. Lempeyttä ei voi ansaita, se kaikki on kuin pienelle lapselle annettua toisten ojentamaa lahjaa.

Jeesuksen läheisyydessä saamme kohdata tällaista arvostavaa lempeyttä, joka ei riipu meidän omista teoistamme ja ansioistamme. Hänen lempeytensä on rehellistä ja hyväksyvää. Hänen lempeytensä riittää kaikille, jotka vain tahtovat ottaa sen vastaan.

Hänen antamansa esimerkin mukaan voimme valita tympeyden sijaan lempeyden asenteen. Kaikkea  emme voi valitakaan, mutta oman asenteemme kyllä voimme. Päivittäinen pyrkimys lempeyden suuntaan on tietoinen valinta ja päätös. Voimme laajentaa lempeyden piiriämme läheisistä ihmisistä myös satunnaisesti kohtaamiimme. Lempeys ei lopu jakamalla, vaan päin vastoin se lisääntyy ja palaa meihin takaisin. Voimme levittää lempeyttä ympärillemme toivomalla, että meillä kaikilla olisi asiat hyvin ja voisimme olla onnellisia.

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon! Fil.4:5