Viime lauantaina mieheni ja minä haravoimme villiomenapuun omenoita, Niitä tuntuikin riittävän. Ainakin tuhat pientä vihreää nöppöstä päätyi kottikärryyn ja tunkiolle. Se tuntui ikävältä.
- Kaadan kyllä puun, ei tässä ole mitään järkeä, mieheni sanoi ankarana. Minä vastustin: - Eikä! Annetaan puulle vielä yksi kevät. Muistatko kuinka kaunis se oli kesän alussa?
Muistimme toki, kuinka se kukki kuin morsian valkoisessa kukkahunnussaan. Nyt oli vuodenkulku saapunut sadonkorjuun aikaan. Villiomenapuu oli tehnyt enemmän kuin parhaansa, satoa oli yllin kyllin. Me ihmiset vain olimme ronkeleita, eivätkä meille kelvanneet sen kovat, kitkerät omenat.
Voidaan ajatella, että ihminen on kuin hedelmäpuu, ja Jumala on puutarhuri. Hän on luonut puun: hän on sen istuttanut, kastellut sitä, ravinnut ja hoitanut - antanut sille kaikkea hyvää. Kaikki on Jumalan lahjaa, mitä ihmisellä on. Suurella Puutarhurilla on oikeus tarkastella puutaan ja odottaa siltä hedelmää. Mutta minkälaisia hedelmiä tuotamme? Ovatko ne Puutarhurin mielen mukaisia, hänelle kunniaksi?
Jumalan hyvästä ja huolellisesta hoidosta huolimatta, emme osaa arvostaa Puutarhuriamme saati rakastaa häntä. Emme myöskään liiemmin välitä lähimmäisestämme, niin että rakastaisimme häntä kuin itseämme.
Jos yritämme omin voimin ponnistella hyvän hedelmän tuottamiseksi, niin kuin monissa uskonnoissa tehdään, se ei kuitenkaan onnistu. Tuotamme pilaantuneita, suorataan muumiotautisia hedelmiä. Synti ei pelkästään pilaa omaa sydäntämme, vaan olemme varsinainen ympäristöhaitta.
Mikä sitten neuvoksi? Vain pureutumalla Jumalan rakkauden maaperään ja kietomalla juuremme lujasti Jeesukseen voimme alkaa elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Silloin Pyhä Henki asuu meissä ja alamme kuin huomaamatta tuottaa hyviä hedelmiä, joita kutsutaan Hengen hedelmiksi, koska Jumalan Henki on saanut tämän muutoksen aikaan.
Paavali luettelee Gal. 5:22 näitä Pyhän Hengen kasvattamia hedelmiä. "Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähilliseminen."
Kun nostaa Hengen hedelmän yhden kerrallaan tarkasteltavaksi, voi sitä vain ihastella ja iloita siitä - ja ojentaa sen eteenpäin toisten nautittavaksi. Eihän puu itse voi omaa hedelmäänsä syödä, se voi vaan tarjota hedelmänsä ympärillä oleville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti