Yöelämäni on jatkunut heräillessä ja valvoessa. Saana-koirani, joka ei suostu illalla tulemaan sisälle, jää kuistille nukkumaan, mutta aamuyöstä päättää ryhtyä haukahtelemaan ja pyrkii pirtin sänkyyn. Minä vaan valitettavasti jään valvomaan tästä keskeytyksestä. Nyt olen kääntänyt mokoman valvomisen ilokseni.
Elokuinen yötaivas on mykistävä. Kun avaan puhelimesta tähtitieteellisen seuran, Ursan, ursa.fi tähtikartan, voin saada selville, että juuri tälläkin hetkellä kodallani taivaankannella loistaa Venus, olen jossain Pieni koira - Yksisarvinen ja Iso Koira -tähtikuvioiden alapuolella.
Avaruuden rajattomuus ja Jumalan suuruus puhutteleva. Yhä uudelleen ajatus ihmisen minimaalisesta roolista maailmankaikkeudessa pysähdyttää.
Mitä Jumala meiltä pikkaraisilta oikein odottaa? Voiko näin pieniltä reppanoilta odottaa oikein mitään?
Jumala odottaa ihmisiltä varsin yksinkertaisia asioita. Hän odottaa rakkautta, hyvyyttä, oikein tekemistä ja elämistä häntä kuunnellen. Hänen antamistaan kymmenestä käskystä löytyvät nämä perusasiat, joita noudattamalla ihminen voi miellyttää Jumalaa.
Miksi käskyjen noudattaminen tuntuu niin vaikealta? Eiväthän ne vaadi mitään ihmejuttuja, vaan sitä, että kunnioitamme Jumalaa, vanhempiamme ja käyttäydymme asiallisesti toisia kohtaan: emme vahingoita tai tapa, kunnioitamme perhettä, emme ota muille kuuluvaa, tahraa toisen mainetta, emmekä puutu toisten asioihin, vaan annamme heidän pitää omaisuutensa ja rakkaansa. Ei kovin kummallista!
Meille on opetettu jo nuorena, ettei kukaan ihminen pysty noudattamaan kymmentä käskyä. Ehkä ei pystykään, jos tarkastelemme käskyjä kätkettyjen ajatusten, kateuden, ahneuden ja salaisten mielitekojen pohjalta. Juutalaiset rabbit kuitenkin sanovat, että ihminen pystyy, jos tahtoo. Ajattelen, että jos piilossa mylläävät ajatukset jätetään pois, eikä käskyjä ryhdytä pilkkomaan, vaan ne otetaan alkuperäisessä muodossaan, niin kyllä pystyy.
Koko villakoiran ydin on siinä, ettemme tahdo. Toki tahtoisimme tahtoa! Jos ottaisimme Jumalan tosissamme ja rakastaisimme häntä, osaisimme suunnata oman tahtomme hänen tahtonsa mukaiseksi. Tällaiseen päivittäiseen vaellukseen pitäisi pyrkiä. Tähän valossa vaeltamiseen tarvitsemme kuitenkin jatkuvaa armoa ja anteeksiantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti