Nokka nurin

Joskus sitä on jonkun sanoista niin loukkaantunut, että tuntee pudonneensa kuoppaan. Sieltä ei tahdo päästä millään ylös. Sitä vain viipyy toisen tekemässä vääräksi kokemassaan teossa ja kohtuuttomassa sanomisessa. Oikeastaan ei haluakaan nousta, vaikka olo on epämukava, ja mieli kärvistelee.

Tiede-lehdessä 9/2020 oli kirjoitus Anna anteeksi - myös itsellesi (Haikola§Koskelo). Kirjoittajat kuvaavat hyvin, miten kaunaiset ajatukset kiristävät lihaksia, lisäävät ihon sähköjohtavuutta ja tihentävät sykettä ja voimistavat vihan tunnetta. Englannissa ja Irlannissa v 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan anteeksiantamattomuus sumentaa ajattelukykyä, tekee raivokkaaksi, syö itsevarmuutta, haittaa uusien ihmissuhteiden solmimista, herättää itsetuhoisia sekä muiden vahingoittamista koskevia ajatuksia, estää henkistä kasvua ja vähentää elämän merkityksellisyyden tunnetta.

Huh, huh! Anteeksiantamattomuus kuulostaa varsin epäterveelliseltä ja uhkaa siten koko olemassaoloamme.

On todettu, että ihmiset jotka kykenevät anteeksiantoon, ovat onnellisempia kuin anteeksiantoon kykenemättömät. Stressi ja psykiatrinen oireilu vähenee, tyytyväisyys elämään ja itsearvostukseen  lisääntyy. Heillä on hyviä ihmissuhteita, ja he osaavat käyttää konfliktinratkaisutaitoja. Jopa  varhainen kuolleisuus ei ole yleistä heidän joukossaan. 

Aina ei ole helppoa antaa anteeksi, ihmiset eroavat perimänsä ja kasvuympäristönsä puolesta toisistaaan. Jopa sukupuolikin vaikuttaa: naisten on helpompi antaa anteeksi kuin miesten. Kuitenkin anteeksiantaminen on päätöksen asia. Viha on luonnollinen tunne, mutta sen valtaan ei kannata jäädä. 

Ef. 4:26 ei kiellä vihastumista, koska vihastumisen panttaaminenkin on terveydelle vaarallista. Paavali sanoo: - Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli.

 Voimme päättää luopua vihasta ja yrittää suhtautua myönteisesti väärintekijää kohtaan. Room.12:14 muistuttaa Siunatkaa, älkää kirotko.

Anteeksiantoa voi harjoitella keskittymällä ystävällisyyteen. Syyttelyn sijaan voi yrittää asettua  toisen asemaan. Kun näkee toisen inhimillisenä olentona, se edistää anteeksiantoa, sillä eihän kukaan meistä ole täydellinen.

Itse pidän kovasti seuraavasta raamatunjakeesta, sillä koen sen hyvin vapauttavana:

Jos on mahdollista ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Room. 12:18