Korviini sattui ohimennen tieto, että ihminen ajattelee päivässä 60 000 ajatusta. Laskeskelin, että se tarkoittaisi uutta ajatusta joka toinen sekunti vuorokauden ympäri. Miten sitten lie unessa? Välillä tuntuu, että unessa ajatukset oikein vilistävät. Luulee nukkuneensa kauan, kun on nähnyt mitä lie unia, mutta onkin herännyt vain pienen hetken kuluttua.
Suuri osa ajatuksista on varmaan arkisia: Sataakohan kohta, kun taivaalla on niin musta pilvi? Tai: Tämä uusi satulatuoli on mukava istua, olipa hyvä, että hankin tämän. Tai: Tosi hyvää kauraleipää! Taidan laittaa sen päälle vain puolikkaan juustonsiivun.
Ajatuksemme lepattavat asiasta toiseen kuin perhoset. Sanotaan, ettei ihminen pysty rukoilemaan Isä meidän-rukousta ilman, etteivät hänen ajatuksensa karkasi välillä omille teilleen. Nykyihmisen ajatukset ovat entistäkin karkailevampia. Kaikki käytössämme olevat tekniset laitteet ja sometus eivät ainakaan paranna keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Emme pysähdy edes syömaan ilman, että kurkimme saapuvia tekstareita, ja illalla selaamme naamakirjasta tuttaviemme kuulumisia. Eipä ihme, että uni ei saavu, kun pää on pyörällä kaikesta pöhinästä.
Ortodoksit rukoilevat yksinkertaista rukousta: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Rukouksen sanojen rytmissä ja jotakin ikiaikaista ja ihmeellisen rauhoittavaa. Se on sopinut rytmittämään työntekoa ja lepoa. Tänäkin päivänä se sopii askeleitten tahtiin.
Itselleni on muodostunut tärkeäksi pieneksi rukoustekstiksi VK 716 kiitosrukouksen loppu. Se on niin lyhyt, että siinä ajatukset eivät sentään ehdi karkailemaan.
Vahvista uskoamme, lisää toivoamme ja uudista rakkauttamme.
Näihin sanoihin mahtuvat kristilliset peruspilarit: usko, toivo ja rakkaus. Ihan koko elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti