Tänään on viimeinen päivä lähettää joulutervehdykset edullisella hinnalla. Kas vaan, miten minulla se jää aina viime tippaan, vaikka olen joka vuosi päättänyt ryhdistäytyä ja välttää viime tinkaa. Pari kaveriani viestitteli jo kuukausi sitten, että heillä on korttipaja menossa. Toinen ystäväni oli silloin - siis kuukausi sitten - viimeistelemässä kirjekuoria!
Sytytin pöydän kulmalle kynttilän ja kuuntelin samalla lapsenlapseni kuoron joulukonserttia youtubesta. Kirjoittelin kortteja verkkaisesti ja sain kirjoittamiseen kulumaan useamman tunnin. Mietin jokaista kortinsaajaa, miten hän liittyy elämääni. Mieleeni nousi tapahtumia, tunnelmia ja tunteita. Poimin kuin yläkuvan kukkia poimiva enkeli kortinsaajan vuorotellen ja mietin hänen elämäänsä.
Yksi kortinsaajista on ystäväni "Viola", joka parhaillaan joutuu olemaan sairaalassa saamassa kovia syöpähoitoja. Tämä elämäniloisista iloisin nainen, jolla on ollut hunajanvärinen kiharapehko, on nyt käärinyt huivin paljaan päänsä suojaksi. Muistan ystäväni railakkaana pianon ääressä, muistan hänet upeissa rooleisssa teatterilavalla, pitämässä unohtumattomia kutsuja. Hän osaa tehdä yhdenkin omenan paloittelusta ja tarjoamisesta juhlan!
Toinen kortinsaaja on "Erik", joka on jäänyt leskeksi pitkän avioliiton jälkeen. - Minä itken jatkuvasti ja näen joka yö unta vaimostani. Hän on niissä aina niin elävä, "Erik" kertoo.
Hymy nousee suupieleeni, kun kirjoitan korttia "Minnalle". Hän on ollut työtoverini, ja olen saanut seurata hänen elämäänsä siitä saakka, kun hän pirteänä ja luottavaisena aloitti työelämää. "Minna" meni naimisiin ja olimme koko työyhteisönä juhlimassa häitä Pohjanmaalla. Matka Pohjanmaalle oli kuin ulkomaan matka. Jo mahtava murre siellä hurmasi, ja kuinka me siellä tanssimmekaan!
Entä sitten "Anu" - hänet muistan ensimmäisen lapsensa odotuksesta. Hän jännitti kovasti synnytystä, ja kun olimme naisporukalla saunassa, hän halusi kuulla meidän viiden vanhemman naisen synnytykset. Voitte uskoa, että ilomielin kerroimme, kun joku tuollaista meiltä mammoilta pyysi! Nyt "Anulla" itsellään on jo kolme parikymppistä poikaa. "Anulle" itselleen ovat jo kauan sitten naiseuden salat auenneet.
Ja niin edelleen. Jokaisella kortin saajalla on oma elämänpolkunsa. Kukin on matkallaan nousemassa ylämäkeä, mutkapaikassa, alamäessä tai risteyksessä. Joku osoitelistassa oleva on jo perillä. Vedän haikeasti hänen nimensä luettelosta yli. Voi, miten kaipaankaan jahkailevaa "Andreasta" kalahattuineen!
Näin jatkoin kirjoittamistani, kynttiläni kului, lapsenlapseni konsertti oli loppunut jo jonkin aikaa sitten. Siunasin kaikki korttien saajat ja heidän perheensä. Siunasin heidän jouluaan. Nyt vaan matkaan nuo siunatut kortit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti