perjantai 4. joulukuuta 2020

Väärässä rytmissä


Seurasin viime sunnuntaina mieheni kanssa adventtijumalanpalvelusta, joka lähetettiin Lahden Mukkulan kirkosta. Nautin erityisesti korkeatasoisesta musiikista ja huokailin kuunnellessani edessä laulavaa kanttoria: - Onpa hienoa, että joku osaa laulaa noin! Kun katselin säestäjän käsiä pianon koskettimilla, ihailin hänen kauniita ja varmoja kädenliikkeitään.

Siitä jotenkin ajatukseni karkasivat vuosia sitten tapahtuneeseen adventtikömmähdykseeni, joka liittyi juuri musiikaalisiin taitoihini. Näin se meni. 
Koulussamme oli siihen aikaan tapana harjoitella perjantain yhteistä päivänavausta varten viikon virsi. Virsikirjaan oli niihin aikoihin tullut uusia virsiä, joita en vielä ollenkaan tuntenit. Sellainen oli adventin päivänavaukseen valittu virsi 6, Käy, kansa, Herraasi vastaan, jota aloin oppilaitteni kanssa harjoitella. Lapset oppivatkin virren nopeasti, olihan se melodinen, ja siinä oli kaunis keinuva rytmi, joka teki virrestä suorastaaan tunteellisen. Sitten perjantai saapui ja juhlallinen adventtiaamunavaus kynttilöineen alkoi. Säestäjä istuutui pianon taakse ja löi mahtavat marssin tahdit. Koko koulu ryhdisti selkänsä ja liittyi virren tiukkaan poljentoon. Paitsi minun oppilaani! Kaikki 25 lasta kääntyivät ällistyneinä tuijottamaan minua: Mitä sinä oikein olet meille opettanut? Olet neuvonut aivan väärin. 
Ja totta se olikin.
Luokkaan palasi murheellinen tuppisuinen joukko. Minun oli kiireesti otettava säestyskirja esille ja tarkistettava asia: virsi 6 ei todellakaan ole valssi, vaan 4/4 rytmissä. Olin peräti nolona.

Joskus elämässä tuntuu siltä, että on aivan väärässä rytmissä. Joulu on lähestymässä, eikä millään pääse vauhtiin ja tunnelmaan mukaan. Itsellä saattaa olla menossa sellaisia isoja asioita, jotka täyttävät edessä olevan näkymän niin, ettei sen takaa joulunvalo pääse tuikkimaan. On sairautta, murhetta tai sitten vaan niin paljon muuta, kiirettä, pettymyksiä ja huolta.
Lähestymme joulua vaivalloisesti tallustellen, emme jaksaisi kulkea adventtisunnuntaiden viitoittamaa polkua, kääntyisimme mieluummin ympäri. Livahtaisimme omaan oloomme hämärän varjoihin.

Joulun valo kuitenkin kutsuu. Joulua ei ole peruutettu - ei tätä koronajouluakaan. Voimme astella eteenpäin omassa - vaikka väärässä - tahdissa, vaikka ontuen tai laahustaen joulun valoa kohti.

Virren 6 jokainen säkeistö päättyy säkeeseen, jossa kehotetaan nostamaan katse omista huolista korkeammalle: Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Virsi 6 säk. 5
Hän saapuu murheelliselle
näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää
yhä Henkensä lahjoilla.
Jo katsele,
tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse
ja kuuluta laupeuttaan!

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti