Tapahtuipa joulukuisena aamuna tällainen merkillinen tapaus. Katselin ikkunastani ulos ja odottelin auringonnousua. Kello oli 10.03, aurinko kohosi pienen vuoren takaa. Mutta mitä ihmettä? Taivaalla paistoi kaksi aurinkoa! Toinen pallukka ei voinut olla kuu, koska se siihen aikaan aamusta on aivan toisella puolen taivasta. Otin nopeasti kännykällä kuvia ilmiöstä ja juoksin vielä pihamaalle kuvaamaan, koska epäilin jostain tulevaa heijastumaa. Ensimmäisessä pihamaalla otetussa kuvassa pienempi pallukka näkyi. Toisessa auringonvalo oli jo niin kirkas, että kuvaan tuli vain valoisaa mössöä. Mikä lie tuo ilmiö olikaan - enpä osaa sanoa. Maalla valoilmiöitä tulee seurattua aivan eri tavalla kuin kaupungin keinovalojen loisteessa. Eihän ole kuin pari vuotta siitä, kun näin aurinkoa suuremman valopallon putoavan taivaalta alas ja häviävän metsän taakse. Tilanne kesti muutaman sekunnin. Havainnosta olisi voinut ilmoittaa tähtitieteelliselle yhdistykselle, Ursalle, mutta tekemättä se jäi.
Nämä "taivaalliset" kokemukseni tulivat mieleeni, kun taas eletään joulun tähden aikaa. Tänä vuonna joulutähti on tullut esille tuoreella tavalla, kun tähtitaivaalla on seurattu kahden suuren planeetan, Jupiterin ja Saturnuksen, lähestymistä niin, että ne kauempaa katsoen muodostavat yhden suuren valon. Tämä lähestyminen on niin. harvinaista, että sitä on pystynyt selkeästi tarkastelemaan vuonna 1226. Myöhempikin planeettojen asettuminen lähekkäin on ollut v. 1623. Silloin planeetat olivat hyvin lähellä aurinkoa ja vaikeasti nähtävissä. Tuskin Galileo Galileikaan niitä erotti, vaikka hän olikin silloin elossa. Todellisuudessahan planeetat eivät ole toisiaan lähellä ollenkaan, sillä niiden välillä on valtava etäisyys. Jupiter on 779 miljoonan km:n päässä auringosta, ja Jupiter vielä huimasti kauempana, sen etäisyys on 1,4 miljardia kilometriä. Aivan käsittämättömiä ovat nuo avaruuden mittasuhteet!
Mielenkiintoiseksi planeettojen kohtaamisen tekee se, että yksi Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen ajoittuu 7 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tämä planeettojen konjunktio voisi olla siis Raamatussa kerrottu Beetlehemin tähti, jonka itämailla asuvat tietäjät näkivät. He tulkitsivat Jupiterin olevan juutalaisten tähden ja Saturnuksen tarkoittavan kuningasta. Oli siis luonnollista yhdistää näiden planeetojen symboliikka ja uskoa, että juutalaiselle kansalle oli syntynyt kuningas.
Kirjoitin viime kerralla siitä, miten Jeesuksen syntymässä monet asiat osuivat kohdalleen. Ennustukset täyttyivät: Rooman valtakunnan verotuksen järjestäminen vei Marian ja Joosefin Jeesuksen syntymäpaikalle. Nyt jopa taivaan planeetatkin olivat oikeassa asennossa ja ilmoittivat Jeesus-kuninkaan syntymästä.
Ei voi muuta kuin ihmetellä ja ymmärtää se, että Jumala on todellakin suuri.
Taivaan kirkas tähti kerran / tietäjiä itämaan / johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan / häntä kunnioittamaan, / kiittämään rukoilemaan.
Sama kirkas tähti täällä / yhä meitä valaisee. / Betlehemin seimen päällä / maailmalle säteilee. / Tunnet tähden kirkkaimman / se on sana Jumalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti