Isän kädet

Kuvani on osasuurennos Rembrandtin maalauksesta "Tuhlaajapojan paluu". Taulu on maalattu 1600-luvulla ja sijaitsee tällä hetkellä Pietarin Eremitaasissa.

Uskon että jokainen, kansakoulun käynyt (peruskoululaisista en tiedä), muistaa tuhlaajapojan tarinan. Tuhlaajapojan isähän symboloi kertomuksessa Isä-Jumalaa ja omille teilleen ennakkoperintönsä kanssa lähtenyt poika minua ja sinua.
Raamatussa on upealla tavalla kuvattu se hetki, jolloin poika arkana, nälkäisenä ja rääsyissä, kävelee kohti kaukaisuudessa häämöttävää kotitaloaan. Luuk 15:20
" Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä,  juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä."

Näin on minunkin jumalasuhteeni laita. Tiedän että tuolla puolen todellisuutta on Isä, joka ottaa jo tänä päivänä minut vastaan, antaa anteeksi, tarjoaa kodin ja antaa minulle rauhan ja ilon. 'Isä' on minulle paikka mihin palata, matkani päämäärä, viimeinen lepopaikka.

Vaikea isäsuhde ja kipeät muistot, voivat vaikeuttaa kulkua Taivaallisen Isän luo. Näin oli minullakin, mutta anteeksiantoon tuli apu kun sitä tajusin pyytää.

Kuulin muutama viikko sitten vaikuttavan tarinan täältä Venäjän puolelta. Ryhmä suomalaisia oli alkusyksystä vierailulla 'traumaattisia kokeneiden lasten koulukodissa' Pietarin kupeessa. Eräs ryhmän vanhimmista miehistä halusi kertoa tilaisuuden alkuun tarinan omasta lapsuudestaan - ajalta, jolloin hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin hänen edessään istuvat lapset. Tarina meni tähän tapaan:.

- Isäni kuoli minun ollessa 10-vuotias.
"Nyt ei meillä ole enää isää", kertoi minulle eräänä päivänä rakas äitini.
Silloin minun, pienen kymmenvuotiaan pojan, huulille nousi yllättävä vastaus.
" Mutta äiti, onhan meillä taivaan Isä".

Juuri oikeassa paikassa palautui tämä kertomus vanhan miehen mieleen. Hänen sanoissaan oli se suuri Jumalan lapsen turvallisuus, jonka soisi jokaiselle lapselle ja tietysti myös aikuiselle, tässä puuttuvien tai joskus kovinkin puutteellisten isien maailmassa.
Tilaisuuden lopuksi lapset olivat laulaneet yhdessä laulun "Papa doma, papa doma (Isä on kotona).

Tänään on isänpäivä. Miksiköhän sanotaan äitienpäivä, mutta ei puhuta isienpäivästä tai isäinpäivästä? Ehkä nuo kaksi monikollista sanaa eivät oikein sovi kuvaamaan suomalaista isää, joka on ehkä hiukan yksinäinen,  mutta lämminsydäminen jörrikkä. Onnea Suomen isille!!!