Päiväkirjasta viikolla 45 Pietarissa
Lilanvärinen iltahämärä levittäytyy ikkunastamme Pietarin kattojen yli. Vastapäisen talon seinällä kimaltelee Venäjän kullattu kaksipäinen kotka. Viereisessä Pyhän Marian kirkossa on iltatilaisuus, sen ikkunoista tulvii valoa Suomi-talon sisäpihalle. Päivä on selvitty onnellisesti iltaan ja istumme juomassa kupillisen iltakahvia.
Mutta vähältä piti, ettei kaikki olisi toisin!
Meillä oli tapaaminen Inkerinmaalla Innalassa paikallisen pastorin kanssa ennen lounasta. Emme tosin saaneet selville, milloin Venäjällä on lounasaika, mutta päätimme lähteä tapaamiseen mahdollisimman hyvissä ajoin. Aivan asuntomme lähellä sijaitsee Nevskin metroasema, nousisimme sieltä metroon. Suunnittelimme vaihtavamme linjaa Majakovskajalla, sitten ajaisimme punaista linjaa aivan sen päätepisteeseen asti. Siellä etsisimme marsrutkan, kätevän pikkubussin, joka ei noudata varsinaista aikataulua, vaan lähtee liikkeelle silloin, kun bussi on täynnä.
Suunnitelma oli hieno ja olimme harjoitelleet jo aikaisemmin metron käyttöä, kaiken piti olla kunnossa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Majakovskajalla, metron vaihdossa, hirmuisessa ruuhkassa jäin Salomesta jälkeen. Olin juuri astumassa ovesta, kun eteeni työntyi ulkoa nuori mies, joka tunkeutui sulkeutuvasta ovesta sisään ja työnsi minua taaemmaksi. Ovi painui vääjäämättömästi kiinni. Salome ojenteli epätoivoisena käsiään asemasillalla, ja minä tuijotin hölmistyneenä sisäpuolella: tämä ei voi olla totta!
Metron ovien kanssa ei todellakaan ole leikkimistä, kuulutus varoittaa jokaikinen kerta liikkeelle lähdettäessä: - Astaroozna, dveeri zakrivajetsja! Metron ovia kukaan ei voisi avata kesken kaiken, siellä ihmispoloinen roikkuisi takinhihastaan vauhdissa ja viimassa oven välissä. Huh huh.
Niinpä tyydyin näyttämään Salomelle reipasta naamaa poiskiitävän metron ikkunasta. Hän siirtyi odottamaan minua vastakkaiselle puolelle, kietoi vain huivia tiukemmin hartioittensa ympärille. Kävin sitten kääntymässä seuraavalla asemalla, ihmettelin vain kovasti mielessäni, miten tässä näin vanhanaikaisesti saattoi käydä.
Matkan mutkasta huolimatta saavuimme marsrutkalla tasan kello 12 tapaamiseen. Pastorimme tosin oli vielä kaalipellollaan korjaamassa kaalinpäitä, mutta saapui tunnin päästä housunpuntit savessa tapaamiseen. Tapaaminen oli siis kaikin puolin onnistunut.
Paluumatkalla jäimme Gastinyi Dvorissa metrosta, kun poikkesimme tavaratalossa ostamassa vesivärinappeja ja lehtiöitä. Sekin käynti oli vähällä jäädä väliin, sillä Salome esitti taitavaa balettia metron ulkorapuilla. Tälläinen oli hänen vaativa koreografiansa: hän ehti ottaa nopeassa tahdissa monta alaspäin vievää ristiaskelta jalkaterä sisäänpäin kääntyneenä. Huh huh vielä toisen kerran!
Enkelimme ovat saaneet olla täystyöllistettyinä, kun kaksi hupsua isoäitiä seikkailee Pietarissa. Todeksi on saatu elää sanat: "Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun palvelijasi ei torku." ja "Herra varjelee sinua kaikilla teilläsi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti