tiistai 4. maaliskuuta 2014

Rakkauden aseet


Kuvassa lain taulut ja Aaronin versoava sauva. Otin kuvan tammikuussa Eilatissa, Timnan luonnonpuistoon rakennetussa  Ilmestysmajassa.

Meillä kaikilla on varmaan ne lempikirjailijat, joiden tyyli ja aiheet aina meihin napsahtavat. Minulle eräs näistä on lähetyslääkäri Leena Kaartinen. Olen lukenut liudan hänen matkakirjojaan ja Kirpputorien kirjahyllyt tulee aina katsottua 'sillä silmällä'. Muutamia vuosia sitten vietti mieheni joululomaa suomenjuutalaisen ystävänsä luona Israelissa, ja silloin oli minulla mahdollisuus kokea Kairosmajan joulu Pyhätunturilla. Leena Kaartinen oli tällöin siellä myös, mutta en tohtinut häntä puhutella - hymyillä vain tohdin.

Nyt ilahduin kun Parikanniemen Kontti-niminen lehti on tämän vuoden ensimmäisessä numerossaan kertonut hänestä tuoreeltaan. Siinä kerrottiin muutakin kuin hänen työkomennuksistaan useisiin eksoottisiin, jopa suljettuihin maihin. Pääkohteekseen hän nimittää Afganistanin, minne hän on tehnyt useitakin komennusmatkoja. Hän itse kutsuu tätä maata 'ensirakkautensa maaksi.'

Meidät ihmiset on muovattu monenlasta käyttöä varten. Jopa meidän pienessä, kuuden hengen venäjänryhmässäkin on meistä kullakin hieman (tai vähän enemmänkin) toisistamme poikkeava työnkuva. Persoonallisuutemme erilaisuus on ajanut meidät ottamaan vastuuta kukin vähän erimakuisista toimista.

Olen usein miettinyt minkälaiset ominaisuudet meissä mahtavat ajaa meidät lähetyskentille, usein ääriolosuhteisiin, täältä tutun turvallisesta Suomi-kodistamme? Leenakin tunsi kutsun sydämessään jo aivan pienenä, 6-vuotiaana. "Nyt mie tiijän, mitä miust tullee isona, lähetyssaarnaaja!", oli tämä pikkunainen huudahtanut äidilleen.
Lääkäri hänestä tuli Albert Schweitzerin innoittamana - ja siis lopulta tästä tytöstä muotoutui --'Leena-Lähetyslääkäri' Työmaataan hän analysoi hauskasti. Hän sanoo olevansa: " Kristuksen rakkauden sanansaattaja ihan tavallisessa arjessa."

Me emme ehkä ole lähetyslääkäreitä tai muutakaan 'isoa ja hienoa', mutta lähetystyötä me kyllä voimme - ja meidän kuuluukin tehdä - kuten Leena sanaoo..."ihan tavallisessa arjessa." Leena ja me kaikki muutkin näemme, että kirkkolaiva horjuu ja huojuu, mutta varsinainen seurakuntaväki olkoot uskollisia. Lähetys on ja pysyy kirkon päätehtävänä, oltiin siitä mitä mieltä hyvänsä.

PS. Time-lehti valitsi muutama vuosi sitten Leena Kaartisen vuoden Eurooppalaiseksi.
Maailmakin näyttää siis arvostavan sitä, että Leena on niin uskollisesti ja upeasti noudattanut allaolevan ystävämme käskyä: " Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni."


.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti