Kuihtuvaako?

Minulla on ystävä, joka hanakasti houkuttelee minua mukaansa erilaisiin rientoihin. Olen kuitenkin huono lähtemään, sillä viihdyn mainiosti kotona omissa puuhissani. Nyt kuitenkin kutsu oli niin kiinnostava, että lähdin mielihyvin liikkeelle.  Ikääntyvien yliopistossa tutkija Kimmo Ketola puhui Kirkon tutkimuskeskuksen teettämästä kyselystä Mihin Suomi uskoo?
Tutkimus suunnattiin 15 - 75-vuotiaille, ja noin 5000 suomalaista vastasi siihen.

Mieleeni jäi tutkimuksen tuloksista muutama asia pyörimään. Vaikka nyt tuleekin vähän puisevia lukuja ja prosentteja, ne sisältävät silti mielenkiintoisia näkökulmia.

Kun kysyttiin ihmisten katsomuksellista identiteettiä, 2/3 vastaajista ilmoitti olevansa luterilaisia tai kristittyjä. Etsijöiksi luokiteltiin 1/3, sillä perusteella, että he kertoivat miettivänsä usein elämän tarkoitusta. Etsijöiden ryhmän näin voimakas nousu on uskonnollisella kentällä uutta.
15 - 29-vuotiaitten ryhmässä n. 40 % nimittää itseään henkiseksi ihmiseksi ja 25 % etsijäksi.

Huolestuttavaa oli kuitenkin johtopäätös, että juuri tässä nuorimpien ryhmässä kristillinen identiteetti heikkenee nopeasti. Heistä 25 % pitää itseään ateisteina ja 40 % uskonnottomina.
Ikäkausijakaumat ovat suuret, sillä yli 65-vuotiaiden ryhmässä 77 % sanoo olevansa kristitty.
Muutos on ollut hyvin nopea. Jokainen uusi sukupolvi on edellistä vähemmän uskonnollinen.
Usko on siis selvästikin kuihtumassa.

Tässä tuli nyt paljon ikävältä kuulostavia numeroita.  Minut nämä luvut kuitenkin pysäyttivät ajattelemaan omaa rooliani uskovana ja erityisesti seitsemän lapsen mummina.
Jos jo nyt nuoret ihmiset ovat voimakkaasti irtautuneet  uskonnosta, minkälaiset prosenttiluvut tulevatkaan olemaan esim. niillä lapsilla, jotka nyt ovat vasta alle 10-vuotiaita?
Tarjoammeko heille eväitä uskoon, vai annammeko heidän kasvaa itsekseen rohkenematta ojentaa heille sitä matkaevästä, minkä turvin olemme itse tätä elämän matkaa tehneet?
Saaneet siitä apua, rohkaisua ja näkökulmaa?

Haastan blogimme lukijat miettimään, mitä kukin omalla paikallaan voisi tehdä?
Saisitko opettaa jollekin lapselle iltarukouksen? Voisitko laulaa tämän kanssa hengellisen laulun? Kertoisitko Raamatun kertomuksen tai lukisit hengellistä kirjaa? Vai menisittekö yhdessä tulevana kesänä lastenleirille?
Yhdelle sopii yksi tapa, toiselle toinen. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia.
Mietitään tätä.

Katso aiheeseen liittyvä Rohkeat ja huolettomat sivupalkista!