Iloista naistenpäivää!

- Tännää akkainpäivän mie onnittelen kaikkii akkaloit. Ilma teit ei ois meit ukkoloit!

Tällä karjalanmurteisella tervehdyksellä, jonka eräs mies oli tänä aamuna kirjoittanut Facebookiini, toivotan lukijoillemme iloista naistenpäivää. Näin sekä naiset ja miehet yhdessä tulevat vedetyiksi naistenpäivän onniteltaviin!

Naisia kaivolla  (Magdaleena 2013)

Raamatun naisista ja heidän kohtaloistaan voisi kirjoittaa monta blogipäivitystä. Ehkä vielä jonakin päivänä aloitammekin sellaisen sarjan.

Tänään kuitenkin haluan pysähtyä kaivolle tarkastelemaan raamatunajan naisten päivittäistä elämää. 

Jeesuksen aikana kylän tai kaupungin kaivo oli naisten kohtaamispaikka, koska sieltä haettiin taloudessa tarvittava vesi. Se kannettiin ruukulla pään päällä kotiin. Kaivolle tulo pyrittiin järjestämään niin, että siellä voisi tavata tuttuja. Vain yhteisön hylkimät piipahtivat kaivolla kaikkein helteisimpänä hetkenä, jolloin saattoi olla varma, ettei kukaan näkisi. Naiset saapuivat kaivolle lastensa kanssa. Nämä leikkivät toisten lasten kanssa ja juoksivat äitinsä kintereillä.

Kaivolla käyminen oli naisten päivien kohokohta, siellä kuuli tärkeimmät tapahtumat, juorut, mutta saattoi saada ystävältään tarvittaessa neuvoja ja lohdutusta. Ehkä naiset seurasivat varovaisesti pälyillen kaupungin läpi kulkevia roomalaisia sotilaita. Suurvaltapolitiikan laineet ulottuivat myös tähän kaukaiseen provinssiin.    

Tämän päivän naisia pihakirppiksellä (Magdaleena 2013)

Tämän päivän naiset olen piirtänyt pihakirppikselle hypistelemään pienten vaatteita.  Nämä nykyajan naiset jakavat myös  vauvan odotusta ja äitiyttä. He keskustelevat yövalvomisista, lasten allergioista ja ruuista -  siitä mikä kulloinkin on se päällimmäinen mieltä askarruttava asia. Nyt taustalla ovat häilyneet ajatukset naapurimaan tapahtumista ja omankin maan turvallisuudesta. Ajatuksia koskettaa  huoli rauhasta ja omien lasten tulevaisuudesta. Joku kertoo, että hänen pienet poikansa ovat muistaneet iltarukouksessa Ukrainan lapsia.
Jaetaan yhdessä naisten elämää - arjen iloja, suruja ja pelkoja.

Eilisaamuna jo hieman vanhempaan naisjoukkoon kuuluva ystäväni piipahti hetkesi istahtamaan siniselle sohvalleni. Juttumme pyöri oman voinnin ympärillä. Puhuimme selkäkivusta, polvivaivoista ja kuorsaamisesta. Olimme tikahtua nauruun, kun ystäväni kertoi koomisen tarinan siitä, miten hänen miehensä oli kurkistanut yöllä lampulla hänen suunsa selvittääkseen, mistä kammottavan voimakas kuorsaus oikein lähtee. Niinpä tämäkin asia, joka ensin oli ystävääni harmittanut - suorastaan kiukuttanut (mies pilkkopimeässä tähtäilemässä taskulampun valokeilalla vaimon avonaiseen suuhun!) saatiin naurettua pois.
Varmaankin tässä ystäväni ja minun kohtaamisessa tuli jotain tärkeää hoidettua ja jaettua naisten kesken.
Tapaamisen lopputoteamisena syntyi iloinen ja helpottava yhteenveto: - Juuri samanlaista pöhköä touhua elämä meilläkin on!

Kiitos taivaan Isälle naisista, naiseudesta ja  kaikesta naisten välisestä ystävyydestä!