sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tapsan korttipakka - osa 2

Elokuun loppupuolella jouduin täällä mökkirenmontin keskellä selvittelemään kadonneen pelikorttimme, 'ruutuysin  mysteeriä'. 28.8. kirjoitin siitä tapahtumasta blogitarinan nimeltä Tapio Rautavaara Korttipakka 1.
 Tämä vanha korttipakka, josta silloin kerroin, toi mieleeni nostalgisen muiston minussa asuneen pikkutytön tunnepussista - Tapio Rautavaaran runoelman aiheesta 'Sotapojan korttipakka'.
Kyseiselle sotapojalle, joka tuli kirkkoon suoraan viikon marssilta, tämä aarre, hänen korttipakkansa, toimi hänelle almanakkana, mutta samalla se oli myös hänen Rukouskirjansa ja Raamattunsa. Ensimmäisessä jaksossa tätä aihetta kerroin sotapojan selityksen Herra Sotatuomarille siitä, miksi hänellä ei kirkossa ollut Rukouskirjaa - ja siitä, millä perusteella kyseinen korttipakka toimi hänen almanakkanansa. Tässä jaksossa aion kertoa sen, miten se toimi hänellä myös Raamattuna. Näin sotamies aloitti kertomuksensa:

" Katsokaas, Herra Sotatuomari, kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala.
Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha ja Uusi Testamentti.
Kun näen kolmosen ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon.Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat, viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että kuutena päivänä Jumala loi taivaan ja maan.
Kun näen seiskan muistan, että seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta.
Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja heidän poikiensa vaimot.

Kun näen yhdeksikön, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä.
Kun näen kympin ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.
Kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar.
Kun näen kuninkaan ajattelen, että on vain yksi Taivasten Valtakunnan kuningas, Jumala kaikkivaltias.
Sotilas on paholainen.

Onneksi kuvassani olevat Suomen puolustusvoimain nuoret sotilaat ovat Raamatun ohella meidän perusturvamme. Sotilaita - tällä aikakaudella, ja toisaalla kuin omassa maassamme - taitaa olla muunkinlaisin periaattein ja muunkinlaisella moraalilla varustettuja kuin omamme.
KIITOS siis juuri näistä pojista.


2 kommenttia:

  1. Tervehdys, Hillanmarja!
    Kiitos, että muistutit tästä hienosta Tapsan laulusta! Tykätään mieheni Kaappon kanssa Tapsan lauluista, kuin myös Helismaan ja Juha Watin elämänmakuisista sanoituksista. Tein pikkusiskoni synttäreille kronikan hänen elämänsä autoista "Nyt mä sitten menen enkä meinaa"-lauluun.
    Enpä muistanut, että tässä on näin hengellisen syvällinen sanoma.
    Hienoa syksyn jatkoa Sinulle!
    Maijeli

    VastaaPoista
  2. Heippa Maijeli! Kiitos kommentistasi! Totta, että monista maallisista lauluista löytyy yllättävästi viisautta ja jopa hengellistä sanomaa.
    Olenko oikeassa, että olet se Maijeli, jonka tapasin viime viikolla? Oli kiva tutustua! Terveiset myös miehellesi. Hyvää syksyn jatkoa teillekin t. Hillanmarja, joka kirjoittaa blogissa Magdaleena-nimellä vuorotellen kaverinsa Salomen kanssa

    VastaaPoista