Mikä ketäkin nappaa?

Postilaatikosta tuli minulle toissapäivänä paketti. Paketit ovat aina jännittäviä, eikä niitä liiemmin sota-ajan pikkutytöille lähetetty. Yhden ainokaisen muistan. Sen sain 5-vuotislahjana Helsingissä asuvalta Jenny- kummiltani. Tilanne oli silloin ollut niin jännittävä, että vaadin saada avata sen jo puolessavälissä kotimatkaa, erään puiston aurinkoisella penkillä - yhdessä äidin kanssa. En muista äidin olleen edes siitä vihaisen. Ehkäpä paketti kiinnosti häntäkin. Paketissa oli valkoinen, punaraitainen villapusero ja vihreät, valkokukalliset puuhelmet.

Tällä kertaa posti toi minulle kirjan - uuden hepreankielen kirjamme, jonka olimme valinneet  opintopiirimme kevään oppikirjaksi. Miehenikin tarttui paketista putkahtaneeseen uuteen kirjaan, kyselikin siitä kaikenmoista. Sitten hän ojensi kirjan minulle ja sanoi: 'HUH. Ei kyllä ole minun juttuni!'

Magdaleenan edellinen postitus päättyi pohdintaan siitä, miten erilaisia ihmistyyppejä Jeesuksen läheisimmästä opetuslapsijoukosta löytyi. Sitten hän mietti, miten meidän tämän päivän tallaajien, oman aikamme viestinviejien tehtävä meille itse kullekin kirkastuisi. Mikä on siis itse kunkin paikka ja tehtävä- kutsumus - 'seurakuntalaivassa', tällä elämänmittaisella matkallamme?

Olimme Magdaleenan  kanssa viime kesänä Parikkalassa, Kansan Raamattuseuran Oronmyllyn toimintakeskuksessa heprean kielen kesäkurssilla. Heti jo ensimmäiselle tunnille tullessamme olimme ällikällä lyötyjä. Kesäisen kuuma luokkahuoneemme oli niin täynnä opiskelijoita, että mahtuaksemme kaikki, koko konkkaronkka luokkaan, piti sinne kantaa lisää pöytiä ja istuimia. Opettajan tehdessä meille alkuun hepreankielisen kysymyksen, mitä muita kieliä hänen eteensä kokoontuneet oppilaat, sedät ja tädit, olivat opiskelleet, siis muuta kuin kuin heprean alkeet, saimme havaita, että yli puoli luokallista oli opiskellut tätä ennen myös venäjän kielen. Hämmästykseksemme heitä oli niin miehissä kuin naisissakin. Sama sisäinen kutsu oli siis kohdannut näin suurta muutakin joukkoa kuin aikanaan meitä kahta 'mummelia'.

Kuvassa 5-vuotias, tuleva ikuinen opiskelijatyttö. Pusero on kummin lahja, mutta minnekähän ne lahjahelmet ovat jääneet?.

Omassa kirjoitelmassani otsikolla 'Very good' kävin kurkistelemassa Herramme taivaankanteen merkitsemiä valtavia ilmoituksia. Tässä blogissani availen hippusen heprean kieleen piiliotettua merkillistä maailmaa. Hämmästyttävää on jälleen se, että mitä syvemmälle heprean kielen aluetta kaivaa, sitä isompia aarteita sieltäkin silmiemme eteen nostetaan.
Sananlaskut 25:2 kertoo sen meille seuraavasti:
" Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia."
Jumala päätti kätkeä sanomansa siis myös muinaisiin heprean aakkosiin. Kirjoitettu heprean kieli onkin kuin koodisormus sen ymmärtämiseksi, mitä kaikkea Jumala on meiltä toistaiseksi kätkenyt.
 
Heprean kielen elpyminen tapahtui pääasiassa vasta1900-luvun alussa. Se tuli asetettua kohdalleen siis lähes kahden vuosituhannen piilossaolonsa jälkeen. Tänään jokainen halukas voi vapaasti imuroida heprean kielen itselleen. Universumin Luoja on siis leikkinyt kanssamme kuin 'kuurupiiloa', mutta tänään Hän ilmoittaa itsensä kaikille niille, jotka Häntä etsivät.
Tätä uskomatonta, heprealaisiin sanoihin ja kuviin koodattua taidetta, löytyy esim. seuraavilta nettisivuilta:
www.hebrew-cybher-art.com tai Hebrew Word Pictures  Heprean kielen kirjaimilla on, kuten varmaan on yleisesti tiedossa, kuvallisen vastineensa lisäksi myös numeerinen vastine, jonka avulla tutkijat pystyvät löytämään niihin koodattuja raamatullisia merkityksia.

Otan tähän niistä  vain yhden pienen esimerkin. Meidän Raamattumme alkaa sanoilla "Alussa loi Jumala taivaan ja maan." Heprealaisessa tekstissä se on sanottu hieman toisin. Se kuuluu näin: "Alussa loi Jumala alefin ja tavin (kaksi heprean aakkosten kirjainta, jotka meikäläisittäin sanottaisiin A ja O, Alfa ja Omega, alku ja loppu)..
Tiedämme, että Jumala loi kaiken puheensa avulla. Sanat muodostuvat yleensä kirjaimista, mutta koska hepreassa kirjaimet ovat myös sanoja, numeroita ja kuvia, muuttuu sanoma laajemmaksi.  Heprean aakkosten ensimmäinen kirjain on alef . Se edustaa väkevyyttä ja se piirrettiin sen vuoksi härän pääksi. Useat Jumalan nimet alkavat alefilla, kuten Elohim ja Adonai. Tav-kirjain taas muistutti ristiä ja kirjain tarkoittaa 'tunnusta', 'merkkiä' sekä myös 'liittoa'. Mutta, mutta - se edustaa nyös nimikirjoitusta, siis puumerkkiä. Nämä kaksi kirjainta, alef ja tet, edustavat koko heprean kielen kirjaimistoa, mutta samalla ne ovat ikään kuin Jumalmme puumerkki - Herran nimikirjoitus kaiken Sanan alla.










  

.