maanantai 29. joulukuuta 2014

Himmeli

Voihan himmeli - sinne se joulu taas vilahti. Niin on aina käynyt. Juuri kun sen tajuaa, että NYT on joulu, se onkin jo mennyt. Siksi meidän sietää laulaa iki-ihanaa Vesku Loirin joululaulua..." vain sydämeeni joulun teen...". Mutta miten se tehdään, jollei edes tiedä mitä joulu on? Minä, ateistikodin tyttö, opin tietämään joulun sanoman vasta koulussa. Siksi Magdaleenan blogissa joulun alla ollut surullinen satu "Maa on niin kaunis"- laulusta oli suorastaan pelottava. Voiko joulu enää sitten olla joulu, jos se on vain pelkkiä perinteitä - ruokia ja paketteja?  Kaunis maa ja Luojan kirkas taivas -  kuuluvat tietysti aina kaikille,  mutta minne silloin katoaa " sielujen toiviotie", jollei siitä saa kertoa enää edes kouluissa?

TV-stä jouluaattona kello 12.00 lähetettävää Joulurauhan julistustakin katselin tänä vuonna itku kurkussa. Sehän on ja oli taas, selkeästi hengellinen tilaisuus - Turun tuomiokirkon kellot kumisivat tuttuun tapaansa julistaen joulun alkaneeksi ja tienoo oli jälleen mustanaan väkeä. Kyyneleeni vuotivat täällä kertaa pelosta. Pelottaa se, kuinka kauan tätä siunaavaa julistusta saa Suomessa enää jatkaa? Saako Jumala yhä olla "turvamme ja linnamme", kuten mieskuoro Suomen Turusta kansallemme kajautti?

Mutta nyt himmeliin.Sain joulun alla kirjeen suomalaiselta ystävättäreltäni Israelista..Hän on naimisissa juutalaisen historianopettaja-taksiautoilijan kanssa. He asuvat Eilatissa ja siellä tähän matkaoppaana toimivaan mukavaan naiseen olemme tutustuneetkin. Nyt hän kirjeessään innoissaan kertoi, kunka he olivat maailmalla vietetyn joulun kunniaksi ripustaneet kattoonsa minun heille kerran lahjaksi tuoman himmelin, joka on kuulemma " niin ihana, niin ihana...". 
Kuvassa oleva himmelini on samanlainen, jonka vein aikanaan Eilatiin. Ostin niitä silloin kaksi. Tämä himmelimalli on siitä hauska, että sen saa painettua aivan litteäksi kun se varastoidaan. Enhän muutoin olisi lentokoneessa saanut kuljetettua heille tuliaiseksi himmeliä.

Niinpä niin - himmeli kuuluu suomalaisen joulun perinnekoristeluun ja himmelit ovatkin aivan ihania! Perinteet luovat meihin pysyvyyden ja ja jatkuvuuden vahvan tunteen ja niitä me kaikki horjuvaiset ihmislapset totisesti tarvitsemme. Perinteet ovat siis kannatettavia ja tärkeitä. Mutta perinteen rinnalle tarvitaan syvyyttä.

Eilatista tulleessa kirjeessä oli himmelihurmion lisäksi myös eräs mielenkiintoinen asiatieto. Ystäväni kertoi, että vaikka he suomalaisen joulun kunniaksi ripustivat himmelinsä kattoon, eivät he itse vietä jouluaan 24. joulukuuta, vaan he viettävät sitä lokakuussa, sadonkorjuujuhlan aikaan. Tällöin on juutalaisilla 8-päiväinen juhlakausi, lehtimajanjuhla, sukkot, ja silloin on heidän Messiaansa todellinen syntymäpäivä.

Mutta miksi nämä messiaaniset juutalaiset viettävät Jeshuan syntymäjuhlaa eri aikaan kuin muu kristitty maailma?  Siksi, että me vietämme sitä ilmeisesti väärään aikaan!
Vanhan testamentin syvällinen tunteminen ja niihin liitetyt, (erityisesti) Luukkaan evankeliun antamat tarkat aikamäärät ovat antaneet mahdollisuuden tutkia ja ymmärtää milloin Joosef ja Maria ovat todellisuudessa lähteneet vaivalloiselle, useita päiviä kestäneelle matkalleen aasilla kotikaupungistaan Nasaretista - sukujensa kaupunkiin - Beetlehemiin - kirjattavaksi veroluetteloon. Tämä ajankohta ei siis ollut joulukuun loppupuolella,  vaan ilmeisesti lokakuun puolivälin tienoossa.
Tämän aiheen otan laajempaan mietintään seuraavassa blogitekstissäni.


                       Kuvan nimi: "Oispa joulu ainainen..." (oma huomautukseni tähän: "Oispa kamalaa".)

              Tänään kiitän pienestä pakkasesta, huurteesta puissa ja matalalla paistavasta valkoisesta auringosta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti