lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lankalauantai



Terveiset venäjänreissulta. Matka sujui tavanomaisen lupsakkaasti  Ajomatka oli pitkä, kymmenen tunnin körötys, mutta tiet ovat nykyään hyvät, matkaseura mukavaa ja työ motivoivaa.
Kaikki sujui siihen saakka normaalisti, kunnes olimme tulleet kotimatkamme ensimmäiselle tullikopille. Yleensä siinä nostetaan vain puomia ja huidotaan 'tervemenoa' kuskille, mutta nyt keskiovi avattiin ja alkoi tenttaus: "Mitä olette olleet tekemässä, miksi teillä on tällainen auto ja sitten jotakin, jota en ymmärtänyt. Ilmaisin hänelle, että loppua en ymmärtänyt. Hän hiljeni ja mietti, pudisti sitten päätään ja heitti liukuoven kiinni. Hänen viimeisestä ohjeestaan ymmärsin vain sen verran, että..."muistakaa sitten seuraavalla kerralla." MITÄ meidän kuului muistaa, sitä en saanut koskaan tietää. Voi harmi. Haluamme kulkea  näitä matkoja lain toivomalla tavalla ja nyt emme saaneet kuulla mikä oli matkassamme mennyt pieleen.
Kiusallinen tilanne jatkui vielä passintarkistuspisteessä.. Minun passiani käänneltiin ja selattiin, selattiin ja lerputeltiin ja loppujen lopuksi nk.pikkulapun taakse kirjoitti tullineiti jotakin ja tökkäsi lapun sitten lokeroon X.
Seuraavan yönä kotona oli hiukkasen tuollainen olo kuin ylläolevan kuvan tytöllä. Mikä uhkaa, vai uhkaako mikään? Uskallanko toukokuun lopun matkalle lainkaan lähteä? Ovatko he nyt jotenkin noteeranneet erityisesti minut?
( Kuva: Rudolf Koivu. Anni Swahnin sadusta Silkinhieno ja peikot.).

Seuraavana aamuna "Jumala puhuu"- hartauskirjassani oli vain muutaman rivin mittainen teksti:
"Usko ja kuuliaisuus siirtävät vuoria. pahuuden vuoria, vaikeuksien vuoria. Mutta niiden on käytävä käsi kädessä (siis uskon ja kuuliaisuuden). Niinpä siis lähden toukokuussa. Toiseen taskuun otan uskon ja toiseen kuuliaisuuden, ja niillä mennään..

Tänään on pitkänperjantain ja pääsiäissunnuntain välinen lauantai, lankalauantai. Vanha kansa on tämän koko vuoden merkittävimmän viikon jokaiselle päivälle antanut oman lisänimensä. Palmusunnuntaista tämä viikko alkoi, sitten tuli malakamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja nyt siis on tuo lankalauantai. Kaikki askareet, joita tällä viikolla tuvissa tehtiin, olivat erityisen pyhiä ja siksi esimerkiksi tikkutiistaina vuoltiin kaikki sytytystikut koko seuraavalle vuodelle.Lankalauantaina taas pestiin ja värjättiin kaikki talven aikana kehrätyt langat. Tuntuu kauniilta ja turvalliselta kun kaikki arkinen työ
 haluttiin täten myös siunata.
Mielenkiintoni herätti erityisesti tuo nimitys 'malkamaanantai'. Se päivähän johti kansamme sille viikolle,
jolloin Jeesus oli vangittuna, pilkattuna ja häväistyn   - viaton -   väärin perustein tuomittuna.

Malkamaanantai oli kansallemme itsetutkistelun päivä - silloin kävi kukin miettimään omaa suhdetta lähimmäisiinsä. Olenko minä se, joka näen rikan (tikun) lähimmäiseni silmässä, mutta ei malkaa omassani? (malka = hirsi)                  
Itsetutkiskelu on ikävää,   mutta voi miten tarpeellista.
Viikkosiivouksen kyllä kotona teemme,
mutta miten on
sydänpoloisemme laita?

Tähän loppuun liitän kuvan muodossa kaikille blogiystävillemme iloisen pääsiäistoivotuksen.
(Kuva Sari Airolan).





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti