Jalat tukevasti ilmassa

Magdaleenan kuva: utopisti-idealisti (St. Maryn katedraalin pihalta Edinburghista)

Suomen kansa valmistautuu 37. eduskuntavaaleihinsa, jotka käydään 19.4. ja ennakkoäänestys on menossa parhaillaan. Vaalit ovat tärkeät Suomen tulevaisuuden kannalta, sillä seuraavalla vaalikaudella ratkaistaan Suomen talouden ja turvallisuuspolitiikan suuntalinjat ja myös se, millaisella joukolla avioliittolaki lopullisesti kirjataan.
Vuoden 2014 alussa Taloustutkimuksen suorittamassa arvokyselyssä osoittautui, että suurin osa suomalaisista on poliittisesti oikealle kallellaan, 60 % lukeutuu yksilökeskeisiin lakia ja järjestystä korostaviin konservatiiveihin. Heille kodin, uskonnon ja isänmaan sinivalkoinen Suomi ei ole menettänyt merkitystään. Tutkimustulosten perusteella voi sanoa, että Suomi on yhä vielä perimmältään keskustaoikeistolainen.

Kuitenkin arvoradikaalit, jotka muodostavat vähemmistön kansan valtavirrasta, ovat onnistuneet saamaan merkittävän roolin yhteiskunnassa toimimalla tiedostavan määrätietoisesti askele askeleelta. Monet ateistis-humanistista maailmankatsomusta edustavat henkilöt ovat asettuneet yhteiskunnassa tiedotusvälineiden, koulutuksen, taide- ja viihdemaailman palvelukseen, josta asemasta käsin heillä on mahdollista vaikuttaa laajoihin joukkoihin. Heitä löytyy myös yliopistomaailman tutkijakammioista, jolloin he saavat myös älykön leiman ja roolin.
Vasemmistolainen punavihreä aatemaailma perustuu suurelta osin utopistiseen idealismiin sekä  teoreettisiin uskomuksiin, joiden mukaan inhimillinen järki kykenee muovaamaan  täydellisen yhteiskunnan, minkä hyvä tahto sitten toteuttaa.

Varsinkin menneinä vuosina toisteltiin sanontaa, että politiikka on likaista peliä, ja monet uskovat halusivat pysyä siitä suorastaan erossa. Politiikan "likaisuus" on kuitenkin ihmisissä itsessään - ihmisten synnissä - jota kukaan ei milloinkaan pääse pakoon minnekään. Jumala on kuitenkin kiinnostunut kaikesta maallisesta, koska hän on itse kaiken luonut. Hän on myös kiinnostunut synnistä, koska se tuhoaa hänen luomiensa ihmisten elämää ja maailmaa. Hän on siitä jopa niin kiinnostunut, että lähetti Jeesuksen maailmaan syntien sovittajaksi.

On tärkeää, että jokainen kristitty käyttäisi äänioikeuttaan ja osoittaisi omalta kohdaltaan "aatteen paloa" oikeaksi näkemiensä ajatusten puolesta. Eduskunnan voimasuhteet on äänestettävä sellaisiksi, että Suomen kansan enemmistöarvot saavat edustajansa eduskuntaan, ja lakeja voisi säätää niiden pohjalta. On hyvä tiedostaa, että vaaleissa on nyt enemmän kirkkoon kuulumattomia ehdokkaita kuin väestössä keskimäärin. Jokaisesta puolueesta löytyy kuitenkin kristittyjä ehdokkaita.
Vaikka puolueiden ohjelmat ovat erilaisia, ne eivät nykydemokratiassa kuitenkaan ole kovin kaukana toisistaan. Puolueet pitävät esillä tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jotka kaikki perustuvat kristillisiin arvoihin.

Eduskuntaan tulee saada edustajia, jotka ymmärtävät, että sanan- ja uskonnonvapaus on turvattava ja kaikenlainen vihapuhe torjuttava. Monet nykyiset hankkeet tähtäävät kristillisen, konservatiivisen mielipiteenilmaisun ja sananvapauden rajoittamiseen, jopa tukahduttamiseen. Tämä on johtamassa vähitellen totalitaariseen isoveliyhteiskuntaan, vaikka samalla vedotaankin ihmisoikeuksiin.

Moni tuttavani on puhunut siitä, miten pettynyt hän on vallinneeseen politiikkaan, ja ettei vaaleilla pysty vaikuttamaan mitenkään.  Tuntuu vaikealta löytää itselle sopiva ehdokas. Hyvä apu tähän on Helsingin Sanomien vaalikone, sen avulla voi vastata itse tämän hetken keskeisiin poliittisiin kysymyksiin ja verrata sitten vastauksiaan ehdokkaitten vastauksiin. Kannattaa kokeilla useampiakin vaalikoneita. Jos mietit, mennäkö äänestämään ollenkaan vai ei, kannattaa kysyä itseltään, miten meille kävisi, jos vaaleja ei olisi ollenkaan.

Eduskuntavaaleissa kannattaa varmaan valita ensin itselleen läheisin puolue ja sen sisältä ehdokas, jonka hän katsoo parhaiten vastaavan Jumalan maallista tahtoa. Ehdokkaan pitää pystyä perustelemaan hyvin näkemyksiään ja saada siten toiset puolelleen. Hänen pitää olla myös rohkea, eikä suinkaan jokaisen tuulen tuiverrettavissa ja tuuditeltavissa. Emme varmaankaan tahdo, että Suomelle tärkeitä päätöksiä tehtäisiin molemmat jalat tukevasti ilmassa.

Kirjat-sivulla kerron Raimo Mäkelän kirjasta Antakaa demokratialle mikä demokratialle kuuluu