keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Itulehden tarina


Osallistuin helluntaina Tampereella Israelin puolesta-konferenssiin, jossa arkkipiispa Dominique Bierman ja hänen miehensä Baruch Bierman opettivat kristinuskon juutalaisista juurista.

Usein luemme vain UT:a, ja unohdamme, että Jeesus oli juutalainen, hän eli juutalaisen kulttuurin keskellä, hänen uskontonsa oli juutalaisuus ja hänen opetuksensa perustuivat VT:iin. UT:a ymmärtääksemme on hyvä tajuta, että Vanha ja Uusi testamentti muodostavat kokonaisuuden.  Jokainen VT:n kirja puhuu jo Jeesuksesta.

Dominique ja Baruch Bierman, jotka ovat minulle tuttuja puhujia jo Eilatin ajoilta, kiertävät nyt ympäri maailmaa kutsumassa ihmisiä Raamatun yhteiselle alkulähteelle.
Heidän toinen teemansa on kutsua ihmisiä seisomaan Israelin rinnalla. Jerusalemiin ollaan parhaillaan perustamassa Yhdistyneet kansakunnat Israelin puolesta-lähetystöä. Siitä tulee paikka, jonne ihmiset voivat tulla ympäri maailman rukoilemaan ja siunaamaan Israelia.




Ystäväni Raku-Rachel oli tullut myös konferenssiin Eilatista, ja vietimme laatuaikaa yhdessä Tampereella. Olimme varanneet hotellihuoneen mukavasta hotellista, joka oli ollut aikoinaan Aaltosen kenkätehtaan työntekijöiden asuntola.
Ajelimme myös taksilla herroiksi, siis rouviksi,  syy tällaiseen ylellisyyteen löytyi kylläkin kipeistä polvista.

Rachelilla oli minulle muovipussiin kääritty tuliainen: sieviä, pyöreitä, vihreitä lehtiä. Ihmettelin niitä, mutta mieheni kertoi, että kyseessä oli kasvi, jota kutsutaan itulehdeksi.



Terhakat pikkulehdet juurtuivat multaan napakasti, ja muutaman päivän kuluttua ne olivat jo täysin uuden kasvun vauhdissa.

Kun katselin alimpana olevaa Rachelin lähettämää aikuisen kasvin kuvaa, minua hämmästytti taas kerran se, miten pienestä alusta on mahdotonta tietää, minkälainen aikuinen kasvi on. Sama ilmiöhän on nähtävillä jokaisen siemenen kohdalla. Parhaimmillaan pienestä siemenestä varttuu jonakin päivänä valtaisa puu.










Samalla tavalla voimme voi kysellä: minkälaisia meistä oikein tulee? Vaikka emme huomaakaan olemme koko ajan muutoksen kynsissä. Sitä ei heti huomaa, mutta jos katselemme taaksepäin vaikka 10 tai 20 vuotta, tajuamme, kuinka maailma on muttunut, ja samalla itse olemme joutuneet muutoksen pyörteisiin. Ehkäpä omat asenteemme ja arvommekin ovat joutuneet muuttumaan. Aina ei muutos ole suotavaa, vaan kyse on periksiantamista.

Älkää mukautuko tämän maailman ajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. 
Room. 12:2

Kristus on muuttumisen malli, jonka mukaan kurottautua. Hänen täydellisyytensä on toki kaukana meidän räpiköimisestämme, mutta päämäärä on hänen rakkaudessaan.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin   katselemme Herran kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2. Kor. 3:18.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti