Yhdessä enemmän

 Asun puolet vuodesta pikkukylässä, jossa on asukkaita noin 40 henkeä. Vaikka elämme Etelä-Suomessa, kaikki on kaukana. Lähikauppaan on matkaa 20 km, ja koulu sekä päiväkoti karkaavat 30 km päähän. Ei ole ihme, ettei kylän asukasluku lisäänny paitsi kesäisin, jolloin kesävieraat pyrähtävät pitäjän keskellä olevan järven rannoille.

Viime viikonvaihteessa kylässämme rakennettiin talkoilla uusi laituri. Paikalle oli saapunut n. 20 asiasta innostunutta talkoolaista. Aluksi työ näytti aika hurjalta, kun odottamassa oli vain  kasa pitkiä lautoja. Tuumaamisen jälkeen päästiin asiaan, ja kahden päivän kuluttua laituri olikin valmis.


Suomessa elää vielä vanha talkooperinne, jossa uskotaan siihen, että yhdessä saadaan aikaan enemmän. Nytkin talkoissamme joku tiesi hyvän tavarantoimittajan, toinen osasi visioida uuden laiturin, kolmannella taas oli kokemusta, mitä virheitä pitäisi välttää. Neljännellä oli mönkijä, joka kiskoi vanhaa laituria rinteessä, viidennellä taas traktori, joka vei romut pois. Sitten tietysti olivat emännät omissa töissään.

Talkoot ovat myös eräänlainen kuva Kristuksen ruumista, seurakunnasta, kuinka siinä jokaisella on omat tehtävänsä.

1. Kor. 12 puhutaan seurakunnasta, missä Kristus on seurakunnan pää, ja jokaisella seurakuntaruumiseen kuuluvalla - kädellä, jalalla, silmällä, korvalla, nenällä - on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Jäämme helposti seurakuntayhteydessä vain kuulijoiksi, olemme vain pelkkiä korvia. Kuitenkin kaikilla muillakin ruumiinosilla on merkityksensä. Ehkä emme edes tunnista itsessämme muuta kuin "korvan", se muka riittää. Tärkeää onkin ensin kuunnella, mitä Herralla on sanottavaa, eikä lähteä vain oman innostuksen varassa liikkeelle. Hän tarvitsee rohkeita ihmisiä, jotka monipuolisesti tarttuvat taivaanvaltakunnan töihin.

Kannattaa rukoilla, olenko vain pelkkä korva, vai voisinko olla vielä jotain muutakin.

1. Kor. 12: 27 eteenpäin kertoo.

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen osaltanne hänen jäseniään.

Jumala asetti seurakuntaan  ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä.

Eivät kai kaikki ole apostoleja? Eiväthän kaikki ole profeettoja? Eivätkä kaikki opettjia? Eivät kaikki tee voimallisia tekoja?

Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki selitä kieliä?

Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.

Seuraava luku puhuukin sitten rakkaudesta.