torstai 14. helmikuuta 2019

Ystäväni, tuttavani

Ystävänpäivä pysäyttää aina ajattelemaan ystävyyttä.

Keitä ovat ne ihmiset, joiden ajatteleminen ja tapaaminen tuottaa minulle iloa ja virkistystä, joiden kanssa on jossakin elämäni vaiheessa muodostunut side ja koen yhteenkuuluvaisuutta?

Minulla on ollut onni saada saada pitkäaikaisia ystäviä, jotka ulottuvat koulu- ja opiskeluvuosiin. Eri työpaikoista on myös jäänyt tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on ollut ihanaa olla yhteydessä. Myös sukulaisten ja naapureiden joukosta on noussut ihmisiä, jotka ovat tulleet läheisiksi. Harrastukset, aikuisopiskelu ja seurakunta ovat myös tuoneet omat ystävänsä.
Lapseni joskus sanovatkin, että sinulle, äiti, tulvii ystäviä ovista ja ikkunoista

Meille ystävänpäivä on rantautunut Amerikasta ja tuonut kaupallisuuden, sydämet ja vaaleanpunaisen pöhinän tullessaan.
Ystävänpäivän juuret saattavat olla kuitenkin vanhassa roomalaisessa hedelmällisyysjuhlassa, joka kristinuskon tultua valtionuskonnoksi omistettiin vuonna 350 pyhälle Valentinukselle.

Valentinuksesta kerrotaan, että hänestä tuli marttyyri, kun hän vastoin sotapäälliköiden määräyksiä vihki roomalaisia sotilaita. Kun Valentinus oli vielä vangittuna, niin sotilaiden vaimot lähettivät kiitollisina hänelle vankilaan lahjoja ja kukkia.

Raamattu ei puhu kovin paljon ystävyydestä. Sanalaskuista löytyy kuitenkin muutamia ajatuksia siitä, kuinka ystävät ovat meille iloksi ja siunaukseksi.

Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä. Snl 17:17
Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. Snl 16:24
Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.
Älä hylkää ystävääsi, isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukaisen veli.
Juorukellolta salaisuus karkaa, ystävällä se on tallessa. Snl 11:13  

Jeesus puhuu ystävyydestä opetuslapsilleen Joh. 15:15
En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni...
 
Palvelija on isännän tahdon alainen, joten palvelija tekee kyselemättä, mitä isäntä pyytää, eikä isännän tarvitse selitellä asioitaan hänelle.

Ystävät ovat kuitenkin tasavertaisia keskenään. Ystävä rohkaisee ja tekee avuksi asioita, mutta hän ei tee niitä pakosta, vaan vapaasta tahdostaan, välittämisestä ja rakkaudesta.
Hänellä on myös oikeus pyytää ystävältään vastavuoroisesti apua. Ystävyys perustuu luottamukseen, silloin ystävyksen voivat jakaa keskenään "salaisuuksia", joita ei pelkkien kavereiden kesken puhuta.

Usein on kuitenkin helpompi olla luotettava ystävä, kuin pyytää itse ystävältä tarvittaessa apua, tai että uskaltaa luottaa murheet ystävän tietoon.
Sama asetelma muodostuu helposti myös suhteessa Jeesus-ystävään. Ei ole helppoa ottaa vastaan hänen sanojaan siitä, että todellakin haluaa olla ystävämme. On vaikeaa luottaa elämäämme hänen käsiinsä ja hänen johdettavakseen. Meiltä puuttuu helposti näkökulma siitä, että paras Ystävämme on luotettava, että hän auttaa ja kuljettaa parhaita mahdollisia teitä, jos vain suostumme hänen jodatettavakseen.


Ikiaikainen lastenvirsi, 492, opettaa tätä
luottavaista asennetta.

Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.

Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.

Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee.


Iloa ystävänpäivään!
Jokainen päivä on ystävänpäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti