Kokemus tämäkin

Raskasta Joulua Jkl:n Paviljongissa

Perheemme joulunaikaan kuuluvat erilaiset kuorokonsertit, joihin osallistumme mieheni kanssa uskollisesti.
Ahkeraan osallistumiseemme vaikuttaa toki se, että moni lapsenlapsemme laulaa kuorossa, niinpä mummi ja ukki tulevat lähteneeksi innolla liikkeelle.

Tämän vuoden yllätykselliseksi konsertiksi muodostui Jkl:n Paviljongissa ollut Raskasta Joulua, jonka musiikkityyppiä voisi kai sanoa hevimetalliksi. Näin tapahtumat etenivät.
Suurperheemme nuorin laulaa pienten lasten kuorossa, joka kuuluu isosiskon Vox Aurea-kuoron  kuoroperheeseen.
Nyt tämä pienempien kuoro oli kutsuttu vahvistamaan vanhempien laulajien ryhmää Raskaaseen Jouluun. Suurperheemme kuopus oli tästä aivan mahdottoman ylpeä ja onnellinen.
Eipä auttanut mummin muu, kuin tilata kalliit liput ja käydä ostamassa varmuuden vuoksi kahdenlaiset korvatulpat, että musiikista selviäisi.

Paviljonki oli aivan täynnä raskaan metallin ystäviä: näkyi niittejä ja tatuointeja, tukat törröttivät pystyssä. Olimme ehkä kuulijoiden vanhimmasta päästä, mutta ei se ketään haitannut.
Konsertti yllätti meidät kyllä positiivisesti, vaikka hevi ei mielimusiikkia ollutkaan. Esiintyjät olivat taitavia ja intensiivisiä, instrumentaaliosuudet vaikuttavia. Laulut esitettiin oikeilla sanoilla vääntelemättä ja kääntelemättä, Jumala ja Jeesus mainittiin. Tuntui jopa hieman hassulta, kun tuhatpäinen yleisö nousi joukolla seisomaan ja alkoi heiluttaa käsiään, kun orkesteri alkoi soittaa Riemuitse, tytär Siionin, kiittäen laula Jerusalem! Niin nyt hän saapuu, Rauhan Ruhtinas!
Vilkaisimme mieheni kanssa toisiimme, ja meitä alkoi hymyilyttää. Menohan oli kuin parhaassakin ylistyskokouksessa. Olisi voinut sanoa, että aivan "hihhulimeininkiä"!

Illan opetus minulle oli ainakin se, ettei etukäteen kannata sulkea asioita ajatuslukoilla. Silloin voi moni mielenkiintoinen asia jäädä kokematta. Oli upeaa nähdä valtava määrä ihmisiä joulunsanoman äärellä. Mitä siitä, vaikka se esitettiinkin eri tavalla kuin itse oli tottunut.
On oikein terveellistä ylittää omia rajojaan, astua omalta turvalliselta mukavuusalueeltaan ulos.
Silloin ihmeesti tuoreutuu.

Niin, lapsenlapsemme kuoro lauloi aivan illan lopuksi puolikymmen aikaan. Heidän osuutensa oli yksi säkeistö laulusta Varpunen jouluaamuna. Varmaan näille 8-vuotiaille esiintyminen hevimetallin keikalla oli myös vaikuttava kokemus. Ainakin uni saavutti sen jälkeen nopeasti pienen laulajan.

Isosiskon kuoro Vox Aurea laulamassa Kauneimpia joululauluja Taulumäellä

Yksi lapsenlapsemme laulamassa Katajanmarjat-kuorossa Keski-Porin kirkossa joulukonsertissa