Nyt adventtiajan lehdissä on ollut uutinen siitä, kuinka Roomasta palautettiin Betlehemiin pala Jeesuksen seimeä. Tämä pyhäinjäännös oli ollut lainassa 1 000 vuotta, Rooma oli tarvinnut Pyhästä Maasta peräisin olevia esineitä perustaakseen vaihtoehtoisen Jerusalemin - korostaakseen omaa imagoaan pyhänä kaupunkina. Nyt ilmeisesti Rooman ei tarvitse enää aprikoida omaa arvoaan, koska he suostuivat seimen palautukseen.
Monelle seimen palautus oli kuitenkin melkoinen pettymys, sillä seimeä saatiin Betlehemiin vain peukalon kokoinen palanen, suurin osa pyhästä esineestä jäi kuitenkin Roomaan.
Me suomalaiset emme osaa arvostaa pyhäinjäännöksiä, koska emme ole niihin tottuneet. Ihmettelin aikoinani Rooman eräässä suuressa katedraalissa Pyhän Pietarin patsaan jalkaterää, jota oli suudeltu niin usein, että kaikki kultaus oli siitä kulunut ja varvas kulunut littanaksi. Halusin kokeilla, miltä tuntuisi olla katolinen ja suudella patsaan jalkaa, mutta yrityksestäni huolimatta en saanut sitä tehdyksi.
Mikä on sitten seimen sanoma meille?
Ajattelen, että ennen kaikkea seimi puhuu nöyryydestä, siitä, että maan ja taivaan valtiaan, Jumalan Pojan ensimmäinen makuusija oli eläinten syöttökaukalo. Vaatimattomasti hänen elämänsä alkoi, ja tähän vaatimattomaan ja nöyrään elämänasenteeseen hän halusi ohjata seuraajiaan.
Matt.11:29 hän kehottaa "Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon."
Näin adventin aikaan Jeesus näyttäytyy hiljaisena ja nöyränä kuninkaana, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Kansanjoukot heiluttavat palmunoksia, levittävät vaatteita tielle ja huutavat hänelle Hoosiannaa, mutta Jeesus ei halua olla mikään palvottu julkkis. Hän on tullut elämään arkea ihmisten rinnalla, auttamaan, parantamaan ja opettamaan. Hän on tullut täyttämään Isänsä tahdon, eikä etsi omaa kunniaansa.
Nyt ennen joulua elämme pienen paaston aikaa, siihen kuuluu erityisesti itsensä tutkiminen suuren juhlan edellä. Olisi varmaan hyödyllistä miettiä, onko omassa elämässä mahdollista etsiä Jeesuksen mallin mukaista nöyryyttä. Silloin emme olisi aina ensimmäisinä etsimässä hyvää vain itsellemme, olisi laukomassa omia mielipiteitämme, jopa arvostelemassa ja paheksumassa, vaikka emme edes ymmäräisi, mistä on kyse.
Pitäisi vaan yrittää katsoa asioita lähimmäisen näkökulmasta ja pyrkiä auttamaan ja rohkaisemaan varovaisesti ja kuunnellen - hänen ehdoillaan.
Kun Jeesus elämänsä viimeisenä iltana pesi oppilaiden ihmetykseksi heidän jalkansa, hän selitti tekoaan:"Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman, minkä minä tein teille". Joh. 13:15
 | |
| Palanen seimeä on saapunut Betlehemiin. Betlehemissä, Gazassa ja Länsirannalla 1% asukkaista on kristittyjä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti