sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Depressio


Kuinka moni tänään nauraa, vaikka sydän itkee? Kuinka moni kokee syyllisyytensä raskaana, mutta koettaa samalla kelvata lähimmäisilleen? Kuinka moni on jo kadottanut otteensa todellisuudesta ja vaipunut epätodellisen valheen valtaan?

Veljeni toimiston seinällä on ystävättäreni, opettaja-taiteilija Kati Heickelin öljytyö vuodelta 1989. Hän maalasi sen seuratessaan läheisen ystävänsä taistelua masennuksen valtaa vastaan. Vincent van Gogh on maalannut itsestään hyvin samanoloisen maalauksen milten sata vuotta aikaisemmin, ja vain muutamaa päivää ennen kuin ampui itsensä.

Psalmissa 51; 19 sanotaan: ” Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki, särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä Jumala hylkää.”
Jos ei Jumala hylkää, niin ei siihen ole oikeutta minullakaan. Mutta miten se tehdään?

Vietin edellisen viikonlopun kahden masennuksesta kärsivän ystävättäreni kera Vivamossa, Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa. Heidän ahdistuksensa herätti minussa halun ymmärtää tätä tautia syvemmin. Riittääkö se, että annan hetken ajastani kuuntelemiseen? Miten rinnalla seisova siinä tilanteessa voisi parhaiten olla apuna? Onneksi tällä kertaa luontoäiti (tai Isä) tuli meille avuksi. Perjantai oli harmaa ja kostean tuhruinen, mutta lauantai-aamu muutti kaiken. Västäräkki keimaili meille heti jo ulkoportaan juurella, ensimmäinen leskenlehti virnisteli ojan partaalla, lämpöä ja valohoitoa oli luomakunta pullollaan. .

Masennus on suomalaisten yleisin sairaslomaan johtava diagnoosi. Tämä ongelma ei tunnu olevan riippuvainen iästä, ammatista eikä sosiaaliluokasta. Naisilla se kuitenkin on hiukan yleisempää kuin miehillä. Johtunee varmaan siitä, että miehet kasvatetaan “kestämään”, ja tietysti myös siitä, että naiset pohtivat tunteitaan syvemmin. Miehen masennus saattaa olla myös vaikeammin tunnistettavissa ja sekoittuu usein alkoholismiin. Hormonaaliset erot ovat tietysti faktaa. Miesten hormoonit suojelevat tehokkaammin tältä sairaudelta.

Syyt sairastumiseen ovat varmaan periaatteessa samankaltaiset kummallakin sukupuolella; toivottomuus, arvottomuuden tunne, yhteiskunnan raskaalta tuntuvat olosuhteet, stressi jne. Miehillä masennus on usein seurausta avioerosta.

Ammattiauttajat tekevät voitavansa, mutta mitä minä voisin tehdä?

Voin ainakin olla vähättelemättä ja selittelemättä, voin olla läsnä vaikka ilman viisaita sanoja. Tätä tautia on vaikea ymmärtää sen, joka ei ole sitä henkilökohtaisesti koskaan kokenut. Olen itse läpikäynyt sen toisen lapseni syntymän jälkeen ja muistan, että älykkäillä kommenteilla ei kukaan niin syviin itsetunnon kipukeskuksiin päässyt. Päinvastoin, ne vain pahensivat tilannetta. Nyt kuitenkin kiitän niistä pimeistä vuosista ja niiden tuomasta henkilökohtaisesta opetuksesta - erityisesti siitä varmuudesta, että masennuksesta voi parantua ja vapautua kokemaan jälleen täyttä elämisen riemua.

Ps. 34;19 ” Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtuntut mieli.”

Siinä masentuneen armo. Kunpa mahdollisimman moni murtunut sen löytäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti