torstai 25. huhtikuuta 2013

Tanssii yhdellä jalalla


Kuljin pihan yli 2-vuotiaan pikkuneidin kanssa käsi kädessä. Tämä kyseli: - Mummi, kuuletko kukkien puhuvan? Kuuletko kivien puhuvan? Kuuletko tuulen puhuvan? Mitä varten kaikki on?

Pieniä kysymyksiä ei taida olla olemassakaan! Mietin näin, kun luin Salomen postauksen, missä hän puhui luomisesta ja darwinismista ja otti kamelin esimerkikseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että apua, minähän taidan olla lamarkisti, uskon, J-B Lamarckin mukaan, että eliöt ovat muuttuneet vähitellen ja sopeutuneet ympäristöönsä (siis kamelin kaula on venynyt yläoksien kurkottelusta). Tähän kuitenkin luontoharrastaja mieheni sanoi heti, että vaikka kehityksen oletettuja välimuotoja on löytynyt sieltä täältä, niitä ei kuitenkaan voi todistaa kehityksen ketjuun kuuluviksi. Kameli olisi siis jo luomisessa suunniteltu erämaan hiekkaolosuhteisiin.
Uskon ja tiedon suhde on erikoinen, ne kiertyvät toisiinsa. Kun uskomme, että tietolähteet ovat luotettavia, ajattelemme, että tiedämme. Raamatun asema Euroopassa viimeisen 150 vuoden aikana on horjunut, Darwinin evoluutioteoriasta on tullut monelle ajattelun kulmakivi. Raamatun ja darwinismin välinen ristiriita yritetään ratkaista muistuttamalla, että tieteellä ja uskolla on eri tehtävä. Raamattu puhuu siitä, kuka on kaiken takana, tiede puolestaan selvittää mitä maailmassa on tapahtunut. Raamatun tapahtumia ei kuitenkaan voi erottaa historiasta, emme voi puolin tai toisin seisoa vain yhdellä jalalla ja välttää Raamatun ja tieteen kohtaamista.

Järki ja usko ovat molemmat Jumalan lahjoja, kumpikaan ei saa kahlita toistaan. Usko on ollut länsimaissa se maaperä, jolle tieteellinen tutkimus on voinut laskea jalkansa. Tieteen tekijöissä on sekä uskovia että ateisteja. Prof. K.V. Laurikainen on tutkinut virkistävällä tavalla luonnontieteitten ja uskonnon välisiä suhteita. Hän ei koe mitään ristiriita Raamatun ja kehitysajattelun välillä, vaan tekee niistä synteesin. Hän sanoo, että luonto puhuu Luojastaan.  - Juuri nyt on helppoa nähdä tämä sopusointu ja vuorovaikutus, kun taas saa seurata ympärillään kevään ihmeitä.

Timo Junkkaala toteaa nasevasti, että tiedon vastakohta ei ole usko vaan tietämättömyys. Eikä uskon vastakohta ole tieto vaan epäusko.

Ja Paavali muistuttaa siitä, että tietomme on vajavaista. Suurissa kysymyksissä se on erityisen vajavaista, ja silloin usko tulee apuun. Peruskysymys on kuitenkin se, mihin uskomme.

Piirros: Neiti 9 v



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti