Nimetön kasvoton.

Kun olin tulossa maailmaan, sota oli pelannut Suomessa muutamaa vuotta aiemmin julmaa peliään. Elämän palikat olivat menneet monessa perheessä uusiksi:  minunkin kotitalostani oli kaatunut nuori isäntä, ja hänen tilalleen sota oli tuonut Karjalasta evakkomiehen, joka ihmetellen kulki avaralla pihalla ja opetteli astumaan isännän saappaissa. Kun sitten synnyin, minusta oli odotettu poikaa, nimikin oli jo valmiina: Ari-Matti. Tyttövauvan nimi oli jäänyt aivan miettimättä. Onneksi sentään kiireinen kätilö pysähtyi ehdottamaan minulle sen ajan muotinimeä, jonka äitini sitten tyytyväisenä hyväksyikin.

Tämän jälkeen alkoi sukeltelu nimiviidakossa. Jo 2-vuotiaana nimesin itseni uudelleen, ja sen jälkeen aina uudessa joukossa olen saanut uuden nimen. Identiteettini nimiasiassa horjui pahasti. Nykyisinkin joulukorttia kirjoittaessani joudun miettimään, millä nimellä kullekin sen kirjoitan. Kun Salome kertoi minulle omasta raamatullisesta nimestään, halusin pyytää häntä kyselemään minullekin nimeä. Olin asiasta kuitenkin arkeillani. Toivoin, että uusi nimeni olisi tuntematon ja vaatimaton VT:n puolelta  - yksi jonkin viisityttärisen perheen nimirimpsusta. Sellaisen pystyisin ottamaan vastaan. Kun Salome sitten kertoi saaneensa minulle Magdaleena-nimen, en halunnut sitä. Se tuntui aivan liian isolta ja juhlalliselta.

Eräs koskettavimmista Raamatun kertomuksista mielestäni on pääsiäisaamun tapahtuma puutarhahaudalla, jossa Maria Magdalena kohtaa Jeesukseen, mutta ei ensin tunnista häntä, vaan luulee tätä puutarhuriksi. Joh. 20: 11-18. Tässä tapaamisessa aurinkoisessa, linnunlaulua täynnä olevassa puutarhassa Jeesus kutsuu Maria Magdalenaa nimeltä: - Maria! Ja samassa järkyttävä suru katoaa ja vaihtuu hetkessä iloksi.

Kun Jumala kohtaa ihmisen, tämä ei ole enää nimetön, eikä kasvoton. Hän ei ole enää kuka tahansa. Hän ei olekaan aivan keskeneräinen, vaan alkaa vähitellen kasvaa sellaiseksi, kuin Jumala on hänet alun perin suunnitellut.  Jesaja 43:ssa Jumala vakuuttaa:- Nimeltä minä olen sinut kutsunut, sinä olet minun.

Miten sitten hyväksyin Magdaleena-nimen? Vuosi sitten Israelissa eräs muusikko puhutteli minua yllättäen tällä nimellä, aivan kuin olisi tunnistanut. Samoin tapahtui, kun eräs työtoverini kirjoitti nimeäni puhelinmuistoonsa, ja kurkkiessani sivusta hän alkoi kirjoittaa: Magda. . . Silloin parahdin: - Apua! Miksi sinä kirjoitat minun raamatullisen nimeni? Työtoverikaan ei voinut mistään sitä tietää. Niinpä minun oli lopultakin otettava koppi uudesta nimestäni.

Magdaleenan yhä keskeneräinen kuva on syntynyt vuosina 2011-2013. Kuva  kertoo näkyväksi tulemisen prosessista.