sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sweet Chariot


Jaaha! Magdaleena-siskoni on herännyt talviunestaan - sitten Eilatin valon, lämmön ja vapauden. Sweet Chariot ajelee siis nyt Suomen iki-ihanassa keväässä ja minäkin haluan hypätä sen kyytiin.



'Swing low, sweet chariot...' on meidän kaikkien tuntema amerikkalainen Negro spirituaali, mutta alkuperältään se on yhdysvaltalainen virsi, jonka eräs intiaani on säveltänyt jo vuonna 1862..
Sanapari 'sweet chariot' taas liittyy profeetta Eliaan ja hänen profeetanoppilaaseensa Elisaan.

2 Kun 12; 11
" Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset ja erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen."

Vähän ennen tätä ainutkertaista lähtöä on Elia heittänyt viittansa oppilaansa Elisan harteille, jättäen hänelle siten oman tehtävänsä ja Herralta saadun voimansa.



Näin Raamatussa, mutta miten 'tuliset vaunut' liittyvät meihin?
Olin viime marraskuussa tulossa yllätysvierailulle Magdaleena-ystäväni maatilalle, suurissa vaikeuksissa kamppailevan ystäväni kanssa. Olimme lähteneet matkaan hänen autollaan. Magdaleena oli lasikuistiltaan nähnyt tuntemattoman auton ilmestyvän metsätien suunnasta heidän pihaansa, meni tupaan ja pyysi miestään menemään vieraita vastaan. "Metsämiehiä varmaan"; arveli aviopari.
Isäntä otti kuistilla meidät lämpimästi vastaan, ja vierailu oli kaikin puolin hoitava. Saatiin 'masennuksen vaippa' edes hetkeksi siirrettyä ystäväni yltä - tämän 1800-luvulta peräisin olevan pirtin ilmapiirissä.
Lähtiessämme jälleen kohti etelää tulivat ystävämme meitä pihalle asti saattamaan. Ihmettelin vähän uskonsisareni outoa olemusta, mutta vasta sähkäpostitse sain siihen selityksen.
Magdaleena oli luullut, että valkoinen auto oli ollut meidän. Mutta nyt hän näki, että me olimme tulleet pihaan juuri vastakkaisesta suunnasta ja sitä paitsi meidän automme oli vihreä. Valkoista autoa ei näkynyt enää ,missään.
Lähdettyämme hän kävi etsimässä vastasataneelta lumelta auton renkaiden jälkiä, mutta mitään jälkiä ei ollut. Mennessään takaisin pirttiin kysäisi hän mieheltään, että mikä kumman auto se valkoinen on voinut olla, johon hän sai heti reippaan vastauksen. "Sen on täytynyt olla se Sweet Chariot.

On todella juhlallista ajatella, että ko. auto on tullut paikalle ennen meitä. Sama taivaallinen ajopeli tuntui ehtineen edellemme monasti myös Eilatissa. Niin helposti kaikki tuntui siellä sujuvan. Onneksi tämä 'chariot' osaa ajaa myös täällä Suomen teillä, liukkaudessa ja sohjossa, sydämemme koleikoissa ja korpiteillä.


Kuva: Salomen Eilatissa maalaama akvarelli "Sweet Chariot".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti