maanantai 10. kesäkuuta 2013

Koti-ikävä


Tänään tuli postista esite ensi kevään matkapaketeista Israeliin. Ensimmäisinä olivat tarjolla viiden viikon talvitarjousmatkat mm. Eilatiin. Oma hotellimme kuului tarjouspakettien ryhmään ja sydämeen tulvahti valtava ikävä. Nyt olisi kaikin puolin helpompi lähteä matkaan, kun se ei enää olisi hyppy tuntemattomaan, kuten vuosi sitten. Nythän kaikki avustuskohteet ovat jo löytyneet. Nyt voisi etsimisen sijaan tarttua työhön.
Kaipuuta matkaan lisää myös se, että torstaiksi meidät on Magdaleenan kanssa kutsuttu Hämeeseen, Luopioisten kirkolle, pitämään Israel-iltapäivää. Kerromme tilaisuudessa vähän Israelin tämänhetkisestä tilasta, näytämme kuvasarjan edellisestä matkastamme, kerromme löytämistämme avustuskohteista ja ehkä tanssimme vähän hooraakin.
Israelista on kyllä yleensä vaikea puhua, sillä tuskinpa tänään löytyy ketään, jolla ei olisi henkilökohtaista mielipidettä Lähi-Idän tilanteesta. Monien mielestä ongelmien aiheuttaja on Israel, joka ei suostu palestiinalaisten vaatimuksiin. Toisten mielestä palestiinalaisten suhtautuminen on syynä alueen ylipääsemättömiin ongelmiin. Molemmat osapuolet ovat mielipiteistään niin vakuuttuneita, että yhteisen näkemyksen syntyminen tuntuu miltei mahdottomalta. Muslimit vaativat itselleen koko aluetta - aina Jordanista Välimereen, koska Israel on heidän historiallisten todisteidensa perusteella Palestiinan laiton miehittäjä? Onko se? Ja mistä tässä kaikessa oikein on kyse?
Hippu historiaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan tutkija huomatakseen, ettei Vanhan eikä Uuden Testamentin syntyaikana ole ollut maata nimeltään Palestiina. Raamatussa tämä alue esiintyy nimellä Israel, Kanaanin maa tai Luvattu maa.
Palestiina-sanan (hepr.Paleshet) latinalainen vastine on Filistea, joka taas merkitsee filistealaisten maata. Filistealaisia asui jo Aabrahamin aikoina Kanaanin maan lounaisrannikolla, kapealla rantakaitaleella, joka rajoittui pohjoisessa Jaffaan ja etelässä Egyptiin. Nykyinen Gazan kaista sijaitsee juuri tällä samaisella rantakaistalla. Kiinnostavaa onkin se, missä vaiheessa tämä "filistealaisten maa" on alkanut tarkoittaa koko "Pyhää maata." Siihen on olemassa oma historiansa
Esimerkiksi Matt 2: 6.
" Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia."
Samoin jakeessa Matt:2: 20.
"...Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi:"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä."
Siihen aikaan kun "kaikki maailma oli verolle pantava" (Luuk.2:1) , sijaitsi tämä kolkka aivan silloisen maailman keskuksessa - kahden varhaisimman sivistyskehdon Mesopotamian ja Egyptin välissä. Sieltä oli yhtä pitkä matka Intiaan ja Espanjaan (=Iberia) ja samoin se toimi Aasiaa ja Afrikkaa yhdistävänä siltana. Tämä merkillinen asema oli kyllä Israelille hyödyksi, mutta samalla se oli myös sitä ympäröivien valtioiden tavoittelema alusmaa, ja joutui tästä syystä alituiseksi taistelutantereeksi.
Niin kävi myös 100 -luvulla, jolloin Rooman imperiumi oli laajimmillaan. Rooman tehokas armeija oli keisari Hadrianuksen aikana alistanut hallintaansa jo kaiken muun senaikaisen merkittävän osan maailmaa, vaan ei Israelia. Juutalaiset taistelivat ankarasti, sillä he eivät halunneet alistua pakanallisen Rooman vallan alle. Voittaakseen tämän sitkeän juutalaisen kansan, piti roomalaisten taistella tästä pienen pienestä maa-alueesta 69 vuotta. Kun juutalaisten kapina lopulta oli kukistettu (v.135 jKr), kosti keisari Hadrianus tämän häpeällisen ja häpeämättömän kapinan, nimeämällä juutalaisten Israelin Palestiinaksi, Israelin vihollisten, filistealaisten, mukaan. Palestiina on siis Rooman keisari Hadrianuksen tälle alueelle antama nimi.



Kuva: Jo heinäkuun 24. päivänä v.1922 oli tarkoitus jakaa Palestiina-niminen brittimandaatti arabien ja juutalaisten kesken niin, että Jordania olisi tullut arabeille ja Välimeren kaista juutalaisille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti