Kukkakävelyllä

- Hei, onks tää jokin virna?
- Mikä toi keltainen on tuolla ihan vedenrajassa?
- Tulkaa varovasti sitä lankkua pitkin, ettette putoo puroon!
- Voi, miten komeita saniaisia!

Viime sunnuntaina vietettiin pohjoismaista luonnonkukkien päivää. Meidänkin kylässä kokoonnuttiin  jo viidettä kertaa kukkia katselemaan luontoa harrastavan mieheni vetäminä. Tarkoituksena oli kiertää parin kilometrin mittainen kävelylenkki pellonreunoja ja metsäpolkuja pitkin ja tarkkailla niiden varrella kasvavia luonnonkukkia.
Joukkoon mahtui eri ikäistä väkeä. Pienintä kannettiin selässä ja vanhin kulki keppien kanssa. Eläimiäkin mahtui mukaan. Vanha valkoinen koira lönkytteli sujuvasti retkeläisten jaloissa. Vuosi sitten joukkoa seurasi kultahäntäinen kissa.

Kukkakävelyn kasvilistaan tuli raapustettua tällaisia nimiä: ojakellukka, jättibalsami, niittynätkelmä, saksanhanhikki, terttualpi, kotkansiipi, metsän alvejuuri, hiirenporras, ahomansikka, pukinparta, päivänkakkara, metsäapila, ahomatara, pilvikirsikka, vuohenputki, koiranputki, karhunputki, timotei, puntarpää, tammi, vaahtera, tuomi, akileija, mustikka, vadelma, puolukka,vanamo, maitikka, illakko, koiranvehnä, lehtoluste, rätvänä, huopaohdake, nuokkuhelmikkä, metsäkastikka, ruusuruoho.

Tulimme siinä polkuja ja kyläteitä taivaltaessamme noudattaneeksi  juhannusviikolle sopivan Jeesuksen kehotusta:
- Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai "Mitä me nyt juomme?" tai "Mistä me saamme vaatteet?" Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6: 31-33)