Kuva: Ekaluokkalainen lähdössä kouluun.
Lokakuun viimeisenä päivänä, syksyn iltojen pimetessä, vietetään monissa päiväkodeissa ja kouluissa Halloween-juhlaa. Tämä 'All Hallows' Eve = kaikkien pyhien ilta on levinnyt Yhdysvalloista ympäri maailmaa. Juhlan juuret ovat Irlannin kelttien pakanauskonnossa, mutta meidän kalenterissamme sen kohdalla on Pyhäinmiestenpäivä.
Koska tämä juhla osuu vuodenaikaan, jolloin kasvukausi on ohi ja luonto valmistautuu talven lepoon, on ollut helppo ajatella, että loka-marraskuun taitteessa on ollut ikään kuin elämän ja kuoleman raja. Pakanallisena aikana uskottiin, että juuri silloin kuolleet sielut saattoivat aiheuttaa ongelmia sekä karjalle, että kansalle ja siksi piti pukeutua naamioihin ja luurankoasuihin, jotta voitiin pelotella henget karkuun kylien ympäriltä.
Kristityille tämä 'poismenneitten muistojuhlan' vietto on niin vanhaa perua, että jo ensimmäisen vuosisadan kristityt ovat sitä viettäneet.
Tänä päivänä tuskin monikaan Halloween-juhlija ajattelee, tai edes tietää, juhlan syyn ja pelottavien asujen meriktystä, mutta kun omat lapsemme ja lastenlapsemme jälleen tänäkin vuonna sonnustautuvat näihin kauhujuhliin noidaksi, luurangoksi tai hirviöksi pukeutuneina, olisi hyvä jos joku aikuinen osaisi kertoa lapselle tämän juhlan luonteesta; mikä siinä on kristillisen perinteen mukaista ja mikä pakanallista. Historian tietämys ja opiskelu on aina hyödyllistä.
Alempi kuvani on otettu vuosi sitten Inkerin kirkossa, Innalan kylässä, Pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa. Alttarin eteen oli pystytetty ikään kuin arkku havuineen. Kirkkokansa sai viedä paadelle omat muistokynttilänsä. Hetki oli tunnelmallinen ja pyhä. Kukin meistä saa kiittää elämästään ja juuristaan menneitä sukupolvia ja tämä oli eräänlainen kiitos ja kunnianosoitus sille työlle, jonka he ovat elämänsä aikana saaneet tehtäväkseen suorittaa.
Pyhäinpäivänä 2.11.2013 olemme jälleen Venäjällä. Viivymme siellä koko viikon ja käymme mm. tapaamassa Inkerin kärsinyttä kansaa. Meillä on siellä joukko rakkaita vanhuksia, joille saamme olla 'Ikkunoita Eurooppaan', kuten eräs viisas 80-vuotias inkeriläismies kerran asian ilmoitti.