Puuhapaikkani elokuussa
Salome kyseli kadonneen työnilon perään. Aihe sopiikin hyvin, sillä tänään vietetään työhyvinvoinnin päivää. Päivän raamatuntekstikin Matt.18: 23-35 kertoo työyhteisöstä (kuningas ja palvelijat), rahasta ja työpaikkakiusaamisesta. Vanhasta vertauksesta voi löytää hyvinkin nykyaikaisia näkökulmia.
Martti Lutherin mukaan ihmisenä oleminen toteutuu työn tekemisessä. Hän sanoo, että ihminen on syntynyt työtä tekemään, niin kuin lintu lentämään.
Suomalainen sananlasku tosin vitsailee, ettei terve ruumis työtä kaipaa.
Raamatun näkemys työstä on se, että ihminen on Jumalan työtoveri, hänet on asetettu viljelemään, vallitsemaan ja varjelemaan maata. Kuten Salome viimeksi kirjoitti syntiinlankeemus muutti työnteon raadannaksi.
Juutalaisilla oppineillakin oli käsityöläisammatti: Paavali oli teltantekijä, ja Jeesus toimi rakentajana, Alkuseurakunnassa arvostettiin työtä. Jeesus oli korostanut sitä, että työstä tulee maksaa oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus.
Usein puhutaan luterilaisesta työmoraalista kielteisessä, jopa ilkkuvassa sävyssä. Luther korostaa kuitenkin työnteon ja kutsumuksen välistä yhteyttä. Kutsumus-sana kuulostaa nykyisin kovin oudolta työnteosta puhumisen yhteydessä. Hän sanoo, että kaikki rehellinen työ lähimmäisen ja yhteisön hyväksi on arvokasta, että se on kutsumustyötä. Monet ajattelevat, että vain sellainen työ on arvokasta, josta maksetaan palkkaa. Kuitenkin kotityöt, harrastukset ja auttaminen ovat tärkeitä yhteiskunnassa, vaikkei niistä maksetakaan.
Mistä sitten löytyy työnilo? Kerroin edellisessä blogitekstissäni vanhoista opettajistani, jotka viettivät juhlapäiviään. 80-vuotias entinen englanninopettajani sanoi puheenvuorossaan: - Työni oli niin hauskaa, se oli niin hauskaa. Muuta en voi siitä sanoa, kuin että se oli hauskaa!
Ehkä muistot ovat hänellä hieman kultautuneet, mutta omalta kohdaltani voisin sanoa melkein samalla tavalla: se oli niin hauskaa!
Oli onnellista saada tehdä työtä melko vapaasti, luoda ja kehittää sitä itse ja miettiä erilaisia työmenetelmiä. Oli hauskaa olla lasten kanssa tekemisissä ja muutenkin ihmisten parissa, vaikka se välillä uuvuttikin. Kuitenkin työ oli elävää, yllätyksellistä ja eikä elämä junnannut paikoillaan. Joka päivä sai seurata kasvun ihmettä. Parasta oli saada kokea kiintymystä, luottamusta - jopa rakkautta pienten lasten taholta.
Ajattelen, että jos työn tekemisessä säilyy kohtuullinen vapaus ja ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan tekemiseensä, niin työ on mielekästä. Erityinen ilo työhön tulee siitä, että siihen voi tuoda oman luovan panoksensa.
Nyt eläkevuosina, kun minulla on ollut enemmän mahdollisuuksia keskittyä kirjoittamiseen ja kuvien tekemiseen, olen saanut nauttia siitä, miten aika suorastaan saa siivet selkäänsä, kun tekee jotain mielenkiintoista. Silloin on joutunut psykologi Mihály Csikzentmihályin sanoin flow ´n, virran vietäväksi: tehtävä innostaa, ei tee mieli mitään muuta. Ajantaju katoaa, on helppoa keskittyä, eikä välillä ei tahdo edes ehtiä syömään tai ulkoilemaan. Kaikki ajatukset pyörivät vain kulloisessakin asiassa. Jopa oma osaaminen ja tehtävän vaativuus tuntuu olevan tasapainossa.
Tällainen flow ´n pyörteisiin joutuminen tuntuu välillä niin hyvältä, että kokee saaneensa suuren lahjan: työn tekemisen ja työnilon samassa paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti