Ilon etsiminen jatkuu

Aamuaurinko pilkistää punaisten verhojen takaa, ja amaryllikset ovat täydessä kukassa. Vanha retkikattila, johon ne on istutettu muistuttaa mukavista retkistä lasten kanssa.
Eiköhän tässä ole jo joulukuiselle aamulle iloa yllin kyllin.

Radion aamuhartauskin yllätti liikutukseen asti, sellaista en muista koskaan aiemmin tapahtuneen. Hartauden pitäjää tituleerattiin tittelillä "jumalanpalveluselämän  erikoisasiantuntija". Se kuulosti kovin etäiseltä ja viralliselta. Kuitenkin naishenkilö, Terhi Paananen, joka sitten rupesi juttelemaan, tuntui kovin tavalliselta, jonka kokemukset olivat minulle, koiraihmiselle, hyvin tutunoloiset. Niihin ajatuksiin oli helppo tulla mukaan.

Terhi puhui vanhasta koirastaan ja luopumisen vaikeudesta. Kuten nykyisin monissa aamuhartauksissa on tapana, hänenkin puheestaan 9/10 käsitteli tarinaa, mutta loppuosa 1/10 olikin sitten yllättävää puhetta, joka räjäytti päässäni jotain uutta.
Terhi sanoi ymmärtäneensä, että Jumala loi koirat sen vuoksi, että ihmiset oppisivat niiden kautta jotain ilosta ja Jumalan olemuksesta.
Hän puhui siitä, miten koira riemastuu - aivan villiintyy - kun sen oma ihminen tulee kotiin. Niin onnellinen koira on ihmisen kotiinpaluusta.
Aamuhartautta pitävä jumalanpalveluselämän erikoisasiantuntija veti tästä yllättävän näkökulman.
Hän sanoi: - Jumala on niin onnellinen, kun ihminen palaa hänen yhteyteensä, että Jumala aivan villiintyy.

Terhin kuvaus Jumalan ilosta oli uudenlainen ja tuore. Näkökulma on kuitenkin Raamatusta hyvin tuttu. Aloin muistella kertomusta tuhlaajapojasta ja hänen isästään.
Kun tuhlaajapoika palasi kotiin,  isä oli niin iloinen, että hän halusi mitä pikimmin päästä tapaamaan poikansa. Isä kääri viittansa helmat ylös ja juoksi niin nopeasti kuin kykeni poikaa vastaan.
Tämä oli itämaisessa kulttuurissa kovin sopimatonta, sillä säärien näyttäminen on siellä hyvin intiimiä, seksuaalisesti arvelluttavaa. Sellaista ei yksinkertaisesti voinut tehdä. Siinä palaamisen ilossa  tuhlaajapojankin isä aivan villiintyi.

Raamatussa kerrotaan myös siitä, minkälainen ilo syntyy taivaassa, kun syntinen kääntyy ja pelastuu. Kuinka enkelit siellä riemuitsevat. Kuinka onnellisia he ovat yhdenkin ihmisen palaamisesta.
Ehkä enkelitkin silloin aivan villiintyvät!