Olen kuvassa liikkeellä Eilatissa aamuvarhain kameran kanssa.
Tein tähän blogiin uuden sivun Kuvia Eilatista 2014. Se löytyy sivupalkista. Olkaapa hyvät!
Ensimmäisen kerran lähdin Israeliin kesällä 1980. Ystäväni asui siellä perheineen, hän oli kutsunut minut luokseen Tiberiakseen. Toiviomatkoilla oli silloin tarjolla kahden viikon matka, joista ensimmäinen kierreltiin Israelin raamatunhistoriallisissa kohteissa ja toinen lepäiltiin Tiberiaksessa.
Ei ollut kuin yksi pulma: minulla ei ollut rahaa, sillä olin ollut töistä pois kaksi vuotta kuopukseni syntymän jälkeen.
Juuri silloin Kotiliesi järjesti kirjoituskilpailun, jonka palkintona oli senkokoinen summa, että voisin sen turvin lähteä Israeliin. Lähtemisen merkiksi panin, että jos voitan, niin lähden voittorahalla matkalle.
Näin tapahtui, rahojen järjestyminen kahden kotiäitivuoden jälkeen oli mielestäni suuri ihme.
Kun istuin lentokoneessa, katselin ikkunasta pilvimattoa, jolla ei ole alkua eikä loppuakaan. Olin kiitollinen taivaan Isälle, jonka armo on myös loputon ja ääretön, niin että hän teki lähtöni mahdolliseksi.
Kirjoitin koneessa päiväkirjaani, kuinka olen onnellinen ja etuoikeutettu. Ei edes Mooses päässyt Israelin maahan. Hän sain vain katsella Luvattua maata Nebon vuorelta. Jumala sanoi hänelle: - Mene nyt Abarimin vuoristoon, ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. Vuorelle, jolle nouset, sinun on kuoltava.
Kun ajattelin tätä Mooseksen kohtaloa, tunsin olevani todella hemmoteltu, sillä Mooses oli sentään ihminen, joka kävi Jumalan kanssa suoraan työneuvotteluita. Itse olin silloin vain nuori perheenäiti, satunnainen matkailija, sydämessäni pelkkä likanrätänä, mutta pääsin maahan, jonne Mooses ei päässyt edes 40 vuoden harhailun ja kansan luotsaamisen jälkeen.
Kun juttelin näistä ajatuksista Salomen kanssa, hän sanoi, että Mooseksen vastuu kansasta loppui Nebon vuorelle. Kansa tarvitsi uuden ja tuoreen johtajan, hän oli Joosua, sillä edessä oli Kanaaninmaan valloittaminen. Se ei ollut mikään helppo tehtävä, kun se piti taistella omaksi pala kerrallaan.
Tällä vuoden 2014 matkalla Mooses tuli minulle läheiseksi. Ehkä se johtui käynnistä Ilmestysmajalla. Selailin Mooseksen kirjoja huoneeni hiljaisuudessa, ja mietin hänen persoonaansa.
5. Mooseksen kirja loppuu näihin sanoihin:
Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptinmaalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti