maanantai 20. tammikuuta 2014

Päiväkirjan sivuilta


Päiväkirjaa Eilatista 17.1.2014

Kirjoitan tätä Eilatissa hotellin parvekkeella. Iltapäivän aurinko hohtaa ja kuumottelee kasvoja. Katselen Eilatin vuorille, joita aurinko maalaa, saa varjot ja valot voimakkaammin näkyviin. Palmujen oksat parvekkeen vieressää heilahtelevat verkkaisesti lämpimässä tuulessa. Kaupunki on hiljenemässä, kohta alkaa sapatti.
Voidaan toivottaa toisillemme shabbat shalom -  sapatin rauhaa.

Olemme viettäneet tämän päivän paikallisen ystävämme ja hänen miehensä seurassa. Kävelimme lähelle Egyptin rajaa Abu Josefin teltalle, jossa söimme beduiiniaterian. Siihen sisältyi ohutta paistettua beduiinileipää, valkoista vahvanmakuista tuorejuustoa, hummusta ja täkäläistä suosikkivihannestani, kurkkua, sekä tomaattia..
Käveltyämme kaupungista kuutisen kilometriä olikin leppoisaa lepäillä matalilla sohvilla, jotka olivat kuin paksuja patjoja.

Pääsimme käymään ystäviemme kanssa myös maailman parhaassa maustekaupassa, ja sitten saimme kyydin vielä parin kilometrin päähän Jordanian rajalle ihmettelemään naapurimaan läheisyyttä. 

Nyt on lepohetki, minä kirjoittelen, ja matkakaverini taitavat olla uimassa nauttimassa lämmitetystä altaasta.
 - Aika ylellistä, mieli on tällaisesta hemmottelusta kovin kiitollinen.

Oleskeluni Eilatissa on tällä erää päättymässä. Ylihuomenna nousen koneeseen, joka kiidättää kotimaahan pimeän ja pakkasen keskelle. 
Jo nyt olemme kuitenkin ruvenneet taas sanomaan: ensi vuonna Eilatissa. Nämä rukousmatkat tuntuvat kovin tärkeiltä. Muistelimme, minkälaisten asioiden puolesta olimme vuosi sitten rukoilleet, ja miten monet niistä olivat ratkenneet  onnellisesti.
Toistelimme usein viime vuonna lausetta: taivas on auki Eilatissa. Jotain merkillistä tässä paikassa tuntuu olevan, aivan kuin olisi suora linja täältä ylöspäin.

Menemme tänä iltana kansainväliseen seurakuntaan Shelteriin, avoimen taivaan alle, istumme akaasiapuun suojaan ja katselemme, kuinka täysikuu vaeltaa yötaivaalla ja ihmiset laulavat samoja tuttuja ylistyslauluja eri kielillä.
Huomenna kiipeämme Migdaliin (korkeaan tornitaloon), siellä kokoontuu seurakunta, jossa käy paljon suomalaisia turisteja. Migdal sijaitsee ylhäällä Eilatin vuorella ja sen yhdeksännen kerroksen parvekkeelta voi katsella suoraan Akaban lahdelle ja naapurimaihin: vastapäätä olevaan Jordaniaan (kauempana oleva talojen ryhmä onkin jo Akaban kaupunkia!)  vinosti oikealle Saudi-Arabiaan ja vieressä olevaan Egyptiin. (ks. yläkuva)
Eilat on kuin jalka, jolla Israel seisoo. Eilat on tärkeä, sillä jos jalka huojuu, koko maa huojuu. Täällä tuntuu hyvin luontevalta rukoilla rauhaa rajoille ja koko Israelin maalle. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti