keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Antaessaan saa


Aikanaan kaikissa Helsingin kerrostalojen rappukäytävissä oli seinällä kyltti: "Kerjääminen ja kaupustelu kielletty." Nykyisessä Suomessamme ei enää edes ole kerjääjiä eikä kaupustelijoita. Romaniasta tulleet kerjäläisetkin näyttävät herättävän kaupunkilaisissa närää. En ota tähän kerjäläiskysymykseen sen kummemmin kantaa, sen vain mielipiteenäni kerron, että kiusallista on kerjäläisen ohi kävellä... antamatta.

Joulun alla kävi ovellani kaupustelija, vanha pieni mummo Puolasta. Hän möi tosi kummallisia, kruusattuja joulukoristeita ja kysyessäni mitä ne maksavat hän sanoi yhden koristeen hinnaksi sellaisen summan, että luulen mummo-paran tehneen 'laskuvirheen pankissa' - eli laittaneen hintaan yhden nollan liikaa. En tietenkään sillä hinnalla mitään häneltä ostanut, sen sijaan annoin hänelle pussillisen karjalanpiirakoita, jotka olin meille itsellemme iltapalaksi ostanut. Eipähän mummo ainakaan sinä iltana mennyt nälkäisenä nukkumaan.

Israelissakaan en montaa kerjäläisiä kohdannut. Tosin laskeutuessamme portaita alas Itkumuurin aukiolle istui liki joka portaalla kiltin näköinen mummo - omalla pikku jakkarallaan, pikkuinen purkki anovasti kädessään. Siinä he vain tyyninä istuivat, eivät anelleet eivätkä huudelleet perään. Heille olisi ollut mukava antaa roponen, mutta ihmisruuhkassa ei ollut aikaa alkaa kukkaroaan kaivella. Seuraavalla matkalla olen viisaampi ja pidän kolikot valmiina taskunpohjassa.

Tässä blogissa oleva kuva on otettu Eilatin rantakadulla. Eilatin 'kerjäläiset' olivat näitä soittajjia, trubaduureja. Tämä muusikko soitteli avoimesti keskellä päivää gospelia, mikä jo sinänsä oli yllättävää että se hänelle sallittiin. Oli tosi mukava pudotella kolikoita soittoniekkojen avoimiin kitaralaukkuihin. Aurinko paistoi, oli loma ja soittajat soittelivat. Siinä sai kolikkojensa hinnalla täydellisen lomanautinnon.
Näinhän sanoo suomalainen sananlaskukin, että "rahalla saa ja hevosella pääsee."

Mitä sitten tarkoittaa tekstini otsikko - 'Antaessaan saa'? Voiko antaessaan muka saada?
Kyllä. Taivaallisen algebran mukaan kaikki toimii juuri näin päin. Mitä runsaammin annat, sen enemmän sinulle 'mitataan'. Maapallolla ei olisi ainuttakaan vähäosaista tai kerjäläistä, jos täällä toimisi se matematiikka, jonka Taivaallinen Isämme on meille jättämässään testamentissa lapsilleen opettanut. Jos jokainen maapallolla elävä ihminen antaisi joka kuukausi kymmeneykset tuloistaan sille, jolla ei ole, ei yksikään tällä pyörivällä pallolla näkisi nälkää. Kymmenykset tuloistamme eivät kuulu meille, vaan ikään kuin Isälle, mutta koska Hän ei tarvitse meiltä mitään, odottaa Hän, että annamme ne siihen hengelliseen työhön, tai sille lähimmäisellemme, josta sydämemme meille kuiskaa.
Tämän lain toimivuudesta on Vanhassa Testamentissa oivallinen opetus Elian kirjassa. 1 Kun. 17: 9-16."
Tämä kohtaaminen tapahtui erään ankaran kuivuuden, ja siitä johtuneen nälänhädän aikana Juudan maan Sarpatissa. Janoinen ja nälkiintynyt profeetta Elia tapasi siellä risunkeräysmatkalla olleen lesken ja anoi häneltä pientä astiallista vettä ja leipäpalasta. Leskivaimo joutui kuitenkin toteamaan, ettei hänellä ollut jauhoja kuin juuri sen verran, että ne riittivät yhdeksi ateriaksi hänelle ja hänen pojalleen  - ja sitten hekin kuolisivat.
 Mutta Elian yhä pyytäessä meni leski kotiinsa ja leipoi ensin Elialle pienen leipäsen ja vasta sitten lopuista jauhoista pienet kakkuset hänelle ja pojalle.
Ja silloin se tapahtui! Muutos.
Jae 16: " Jauhot eivät loppuneet ruukuista, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, joka hän oli Elian kautta puhunut."
Näin se menee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti