Ojennan talven ja talvilomien kunniaksi blogimme lukijoille kimpullisen jääkukkia. Kuvat eivät tosin ole minun kamerastani, vaan olen mieheni luvalla napannut ne hänen kuvakansiostaan. Hän oli käymässä muutama viikko sitten maalla tarkistamassa paikkoja, oliko kaikki kunnossa. Silloin hän huomasi, miten talon lasikuistille ruutuikkunoihin oli muodostunut jääkukkia. Taustalle olevat piharakennukset antoivat kuviin yllättävän värikkäät sävyt.
Rupesin tutkimaan netistä jääkukkien syntyä. Ne kuulemma syntyvät niin, että kosteus tiivistyy kylmyydessä huokoisen aineen läpi. Kerrottiin myös, että tämän talven sääolosuhteet ovat synnyttäneet erityisen paljon jääkukkia. Järvien jäät ovat kukkineet runsaasti, kun pintaan on tiivistynyt kukkamaista röhelöä.
On ehkä tutumpaa ihailla lumihiutaleiden monimuotoisuutta, kuin pysähtyä jääkukkien ääreen. Välillä kuitenkin taivaallinen Isä, tarjoaa meille tällaistakin kauneutta ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi.
Raamatussa Vuorisaarnassa kehotetaan katselemaan kedonkukkia.
Jeesuksen pitkässä puheessa, joka löytyy Matteuksen evankeliumin 5-7 luvuissa, on monia eettisiä opetuksia. Yksi merkittävä aihe on kuitenkin puheen loppupuolella Jumalan huolenpito.
Hän sanoo näin:
- Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
tai
- Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai "Mitä me juomme?" tai "Mistä me saamme vaatteet?"
Ja sitten Jeesus sanoo: - Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Katsellaan siis jääkukkia - niiden kimallusta ja katoavaa kauneutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti