Kerran Salome kysyi minulta, mikä on mielilauseeni Raamatussa.
Kysymys tuli niin yllättäen, että sanoin sen olevan aina juuri se, mitä kulloinkin luen.
Oronmyllyllä heprean kurssilla tämä Salomen kauan sitten tekemä kysymys putkahti yhtäkkiä mieleeni. Tokihan minulla on mielilause!
Jaakob kirjoittaa kirjeessään 1:5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
Tämä Jaakobin kirjeen lause on ollut rohkaisuna elämässäni monissa haastavissa tilanteissa. Se oli matkasauvanani niinä pitkinä vuosina, kun olin viiden hengen työryhmässä, joka teki WSOY:lle uskontokirjasarjaa. Monta kertaa tunsin olevan se jolta puuttuu viisautta, sillä toiset ryhmässämme olivat paljon pidemmälle koulutettuja kuin minä (mm. kahden aineen tohtori kuului joukkoomme).
Tartuin usein lentolaukkuuni ja nousin koneeseen miettien jakeen ajatusta, että Jumala antaa mielellään viisautta. Hän ei vähättele luotuaan, vertaile, sääli tai moiti. Hänen määrättömän suuresta viisaudestaan riittää annettavaksi myös tavallisen tallaajan päivän tarpeeseen.
VT:ssa on kertomus siitä, kuinka viisauden anominen on Jumalalle mieleinen pyyntö. 2. Aikak. 1. kertoo Daavidista, joka kuninkuutensa alussa pyytää Jumalalta viisautta. Jumala on tästä pyynnöstä niin hyvillään, että sanoo Daavidin saavan tulevaisuudessa rikkauksia ja kunniaa enemmän kuin kukaan muu, koska hän ei pyytänyt niitä, eikä vihollisten kuolemaa, ei edes pitkää ikää itselleen. Näin tärkeänä Jumala pitää viisauden rukoilemista!
Tämä kaikki tuli mieleeni Oron saunarannassa, kun kävelin heprean tunnillemme. Moitin itseäni, että vasta nytkö kolmantena kurssipäivänä muistin mielijakeeni ja sen sisältämän kehotuksen viisauden pyytämisestä. Olin huvittunut, hämmentynyt ja nolo taas kerran omassa varassani kulkemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti