No, nyt on sellainenkin ihme tapahtunut, että olemme Salomen kanssa opiskelleet hepreaa hepreaksi.
Ihan helposti se ei käynyt, mutta yritimme kovasti kuitenkin. Ensimmäinen iltapäivä oli pelkkää huminaa, mutta seuraavana päivänä korvat alkoivat tavoittaa jo tuttuja sanoja. Opettajakin laittoi kaikkensa peliin: selitti sanoja synonyymien kautta ja innostui niitä näyttelemään. Eipä ihme, että viimeisenä opetuspäivänä hän jo joutui huokaamaan ja nojautumaan välillä fläppitaulua vasten, pyytämään vettä, avaamaan ikkunan ja oven. Niin koville opettajakin joutui, saati sitten me oppilaat!
Oron leirikeskus sijaitsee vesien varrella, sillä paikalla on aiemmin tosiaan jauhanut mylly.
Niinpä Israel-päivien teema Jumalan virta on vettä täynnä Jes. 65:10 oli tuohon järviä, jokia, koskia, lampia, puroja ja lähteitä täynnä olevaan harjumaisemaan erittäin osuva.
Raamatun jae muistuttaa siitä, että Jumala on rikas antaja. Hänen virtansa tulvii aivan yli äyräittensä. Siitä riittää puhdasta ja virkistävää vettä kaikille.
Virta vierii koko ajan eteenpäin, eikä pysähdy paikoilleen. Jumalan armo ei lopu koskaan kesken.
Eräällä ystävälläni on tapana toistella, kun vastaan tulle ongelmia, että asioilla on tapana järjestyä. Hän myös muistuttaa siitä, että elämä itsessään on dynaamista ja kantaa eteenpäin.
Jumalan virta se vasta kantaa ja kannatteleekin! Hänen virtansa eroaa kuitenkin maanpäällisistä virroista siinä, että se kantaa lopulta myös viimeiselle rajalle - se läikkyy kirkkaana rajan tuolla puolen. Sen mukaan on turvallista heittäytyä.
Kristallikirkkaan virran rantaan / valkeat joukot riemuin käy.
Palmuja voiton lauluin kantavat he / kyyneltä yhtään siellä ei näy.
Sinne mä kaipaan joukkoon autuaitten / luo Jeesuksen ja enkelten.
Viisikielinen 392
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti