Jälkeenpäin

Kesälomien jälkeen.
Jotkut ystäväni osaavat sutkautuksia, vitsejä ja runoja kasapäin. Minä raukka osaan Sarkiaa sieltä sun täältä, mutta vain yhden ainoan runon aivan alusta sen loppuun saakka. Olen opetellut sen jo alle 20-vuotiaana, ja luullut sitä silloin rakkausrunoksi. Iän myötä olen kuitenkin todennut, että se on kaikkea muutakin kuin murheellinen rakkausruno. Siinähän on myös aurinkoinen maailma, jossa siinäkin on toki myös varjoja.
Minulle tämä runo on tuonut lohtua moneen elämän
tiukkaan mutkapaikkaan.

Aila Meriluoto: Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä, tuhansistani erään -
ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, 
eräs päivä on mennyt -
on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli -
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse - 
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki vain silmissä siirtyy - 
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten, tosi eilen, tänään - 
unen lailla rauennut lie.

Ei mikään kuollut, et sinä, en minä - 
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vai kuljin, minä kuljin - 
ja sinä.

Aila Meriluoto voitti nuorten runoilijoiden kilpailun vuonna 1947 teoksellaan Lasimaalaus. Tämä runo 'Jälkeenpäin', oli eräs tämän kokoelman runoista. V.A. Koskenniemi arvioi silloin tätä voittoteosta seuraavasti: "Suuri runotapaus. Harvinainen ilmestys. Niin itsenäistä, lyyrillistä debyyttiä on suomalainen runous tuskin vielä kokenut". ( UusiSuomi )
Aila Meriluodon itsensä kommentti, jo uransa luoneena runoilijana ja elämän hehkut ja varjot kokeneina, tästä debyyttiteoksestaan kuului sen sijaan näin - "44 vuoden takaisia lapsellisuuksia." 

AIKA siis muuttaa kaiken. Vaikka me emme hetkittäin näe muuta kuin päättyvän polun, joudumme iän tuoman viisauden avulla luottamaan siihen, että polkuja maailmassa riittää, samoin kukkasia - ja kukin meistä joutuu elämänsä matkalla jättämään taakseen monta, monta 'surullista hymyä'.

Mutta miten kauniin viisaudenkiven nuori Aila Meriluoto olikaan löytänyt, kirjoittaessaan tämän runon ja niinkin nuorena. Hänellä itsellään oli tällöin vasta edessään myrskyinen avioliitto Lauri Viidan kanssa, neljän lapsen syntymä ja miehen sairastuminen skitsofreniaan - eli siis polkuja tallattavaksi ja kukkia poimittavaksi - yhdelle naiselle kerrakseen..