"Tuon ostaisin, jos minulla vain olisi antaa sille seinä", sanoin työkaverilleni kirpparilla.
Sitten kevät eteni ja perheelläni alkoivat uskomattoman ankarat ajat. Edellisetkin seinät olivat siinä rytäkässä mennä, kun eräs omaisistamme riitautti koko sukumme yhteisomistuksessa olevat maat ja kiinteistöt, ja perintömaa oli määrä myydä kelle hyvänsä ulkopuoliselle, riittävästi maksavalle. Ostajia olisi ollut tälle lähellä Helsinkiä sijaitsevalle rantatilalle vaikka millä mitalla - myyminen ei siis ollut ongelma, kuten niin monilla muilla näinä aikoina on.
Yläkerta kuitenkin kuuli avunhuutomme ja lunastaja löytyi oman suvun paristä, jolloin nautintaoikeus säilyi kaikilla niillä, joille se kuuluikin, ja jotka halusivat jatkaa oikeutettua nautintaansa.
Kun keväällä ei ollut toivoa edes seinästä, oli niitä yht'äkkiä syksyllä vaikka muille jakaa - myös uudelle ryijylle. Nyt oli pelkoni se, että ryijy oli kesän aikana myyty. En nähnytkään sitä missään, tullessani elokuun alussa ryijyäni noutamaan. Onneksi se kuitenkin löytyi. Joku (enkelikö) oli heittänyt sen päälle erään toisen ryijyn, joten kukaan ei ollut sitä kesän aikana nänhyt. Siellä se piilossaan odotteli - minua.
Olen nimennyt uuden asumukseni 'kappeliksi' ja siellä kappelini seinällä iloapursuava ryijyni saa nyt
kekottaa.
Tämän tarinan loppuun sopii seuraava lainaus, pastori Nannan blogista. Kiitos sinulle huumorista Nanna.
" En jaksaisi, jos en uskoisi pöytään numero 6.
Jossakin on oltava pöytä, jossa on ruokaa kaikille.
Pöytä, jossa kukaan ei juo liikaa.
Pöytä, jossa kukaan en syö yksin.
Pöytä, jonka alla on kupit koirille ja kissoille.
Pöytä, johon meitä on odotettu.
Pöytä, jossa odotuksen ikävä päättyy".
(Pastori Nanna Helaakoski. Oisko tulta? - blogi 24.6.)
Voi miten hieno täkänä.
VastaaPoista