keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Puut puhuvat

Olimme tänä jouluna mieheni kanssa päättäneet, ettemme ota kotiimme joulukuusta lainkaan. Syynä ei ollut astma eikä muukaan allergia vaan se, että kaiken kaikkiaan koko tuo mainen jouluhäsläys ei vaan enää maistunut.
No - lapsenlapsille sellaista oli mahdotonta selittää ja he olivat meiltä salaa päättäneet, että mummilassa pitää olla kuusi.

Kun heidän perheensä sitten joulun alla kävi lähiostarilla kuusikaupoilla, olivat alakoululaiset pikkuvesselimme sopineet kuusikauppiaan kanssa, että he saavat oman, korean kuusensa kylkiäiseksi pienen, siron alle kaksimetrisen kuusen, jota lähtivät intopipona kahdestaan - toinen edessä, toinen takana - kantamaan, puolen kilometrin päässä mäen päällä sijaitevaan mummilaansa. Oli siinä meillä vanhuksilla tunteissa pitelemistä. Ja olihan se pieni, soma joulupuumme sitten niin rakas, että vasta tänään kannoimme sen ulos kuistille.
Viereisen kuvan poika ei ole omamme, mutta voisi kyllä aivan hyvin ollakin.

Joulukuusi-perinne ei sinänsä ole mitenkään kristillinen. Pikemminkin päin vastoin. Jo muinoin ihmiset ripustelivat "ikivihreitä" oksia oviensa ja ikkunoittensa yläpuolelle uskoen, että ne pitäisivät noidat, kummitukset, pahat henget ja sairaudet heidän kodeistaan loitolla.
Egyptissä palvottiin aikanaan Aurinkojumala RA:ta ja siellä kansa  ripsteli vihreitä oksia taloihinsa lepytelläkseen jumalaansa. Myös Roomassa talvipäivänseisuksen aikaan vietettiin Saturnalia juhlaa, jonka koristeluun  kuuluivat vihreät oksat (joilla lepyteltiin Saturnus-jumalaa, jonka ajateltiin sairastuneen).

Euroopassa tiedetään joidenkin saksalaisten kristittyjen tuoneen jo 1500-luvulla koristeltyja kuusia koteihinsa. Onko tradition kotimaa Saksa - siitä taidetaan yhä kiistellä.
Oli niin tai näin - niin se ei ole mikään salaisuus, että jouluna ei ole ollut Messiaan syntymähetki. Jos vietämme jouluamme Messiaan syntymän muistojuhlana, niin sehän on aivan oikein - tarkkaa oikeata syntymäpäivää (syys-lokakuussa) kun ei tiedetä. Mutta näillä menoilla kuin sitä tänään vietetään - on se puhtaaasti pakanallinen juhla.

Entä muut Raamatun puut.

1. Moos 2:17 kertoo meille Paratiisin kahdesta puusta; hyvän ja pahan tiedon puusta, joka toi ihmiskunnalle kuoleman.
Room 11:17-18 taas  kuvailee öljypuun merkityksen meille 'pakanoille' ( pakana hepr. goi, goia, goi'im, goi'ot) Öljypuu on Israelin ja sen kansan keskuuteen 2000 vuotta sitten syntyneen Messiaan vertauskuva.

Ja lopuksi vielä --- pyhä ristinpuu.

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti